Miten viinistä nauttiminen tuli osaksi minua??
Tutustumiseni humalluttaviin juomiin ja kohti Roiton, Salmelan & Mamian bertha -seikkailua ei alkanut oluesta, lonkerosta, siideristä tai edes viinistä, vaan aloitin ulkolaisista vodkista; puolalaiset sekä venäläiset ’votkat’ olivat ensikosketukseni alkoholijuomiin.
Ensimmäisen ‘tuskallisen’ aamun kohtasin juotuani ystävieni kanssa Martiniquelaisesta Rhum Pécoul -rommia. Seuraavan päivän aamuvuorosta ei tahtonut tulla mitään – onneksi aikaisen aamusiivouksen hoiti hyvä ystäväni, jonka syy myöskin tutustuminen tuon rommin saloihin oli. Rommin nauttiminen jäi tuon kokemuksen jälkeen moneksi vuodeksi – nenäni herkistyi turhankin paljon tuolle huumaavalle tumman rommin tuoksulle, jota hyvissä tuotteissa tänään arvostan!
Nopeasti ohimenneen kokeilun likööreiden ja ‘rinkkirogien’ jälkeen seuraavana tulikin jo viinien vuoro; aluksi Le Cristal Cardinal ja Prins Oliver - viinit siis ainoastaan valkoisia ja tietenkin Ranskasta!!
Viinien osto oli erittäin hankalaa, koska Alkossa oli tuolloin vielä ‘palvelutiski’ eli itsepalvelusta ei ollut tietoakaan, joten viinin nimi piti osata hyvin sekä ‘tavata’ että ‘lausua’. Siihen aikaan myyjän käden ulottuvilla oli lähinnä se perjantai-kossu sekä korillinen nelosolutta, joten hieman takana olevat asiakkaat tuskailivat, kun myyjä poistui hyllyrivien väliin etsimään ‘rinssiä’ tai ‘kartinaalia’.
Viinit tulivat ja menivät eli kokeilin melko paljon monenlaisia, mutta ihastukseni valkoisiin jäi ja vieläkin nautin valkoisista aavistuksen enemmän kuin punaisista – ehkä fifty/sixty.. tietysti kuohuvat, makeat ja väkevöidyt viinit kiinnostavat myöskin!!
Käytännössä olen lähes koko aikuisiän ollut ravintola-alalla työssä, joten työn kautta ja työkavereilta olen oppinut viineistä paljon. Myös omatoiminen opiskelu ‘vapaa-ajalla’; erilaiset kirjat, internet ja ‘töiden vienti kotiin’ on opettanut paljon. Työn ohessa olen opiskellut Haagassa WSET:n Advanced -kurssin sekä Turun Ammatti-instituutissa Viinimestarikoulutuksen (tnx Anu).
Olen työskennellyt tamperelaisissa hotelleissa, joissa viinit on näytellyt suurta osaa työssäni; Scandic Tampere City Rautatiekadun varrella (tnx Jaana & Rauno), Scandic Hotels Rosendahl Pyynikin upeissa maisemissa (tnx Sari), Holiday Club Tampereen Kylpylä ja KlubiKeittiö (tnx Tommi & Jaana) sekä Sokos Hotel Ilves kaupungin ytimessä ja sen maukas Ravintola Masuuni (tnx Heikki, Janne, Mikko & Ville).
Tietoja Mamia
Rhum Pécoul tuli juotua ja siivoukset hoidettua. Hädässähän ystävä tunnetaan ja miestä on autettava mäessä. Paljon tuli kokeiltua kaikenlaista muutakin… Tsemppiä uuteen koitokseen.
terv.
Jyrki
Kyllä sinulta kuulen kernaasti viinivinkkejä jatkossa Rautatienkadulla!
Olin taannoin häissä, joissa pitopalvelu pisti ruoka- ja boolivalkoviinit tarjoiluun vahingossa toisin päin. Ruokaviiniksi päätyi superedullinen Tallinnan tuliainen (1,67 e /pullo) ja booliin kalliimpi ruokaviini. Koskaan en ole kuullut kehuttavan ruokaviiniä yhtä paljon kuin noissa häissä, ja kyllä olivat häävieraat ihmeissään, kun pari paljasti myöhemmin juhlakansan nauttineen aterialla halvinta (muttei suinkaan huonointa) viiniä, mitä Baltiasta oli irti lähtenyt. Kuinkahan paljon ennakkoluulot todellisuudet vaikuttavat siihen, miltä kukin viini maistuu “maallikon” makunystyröissä, sitä en tiedä, mutta tässä oli yksi esimerkki siitä, että joskus pitopalvelun pikkumoka mahdollistaa aivan uudenlaiset viinielämykset.
Avaamistanne ja elämyksiänne innolla odotellessa!
- Päivi