Etusivu

23.2.2012

Artikkelit Kommentit

Palautteita berthan kävijöiltä II

23.5.2011 Kirjoittaja Roito Jätä kommentti

Palautetta nettisivuilta

Palaute: Heipä hei hyvän ruuan tekijät! Koska olemme hyvän ruuan ystäviä, niin haluamme myös jättää palautteen käynnistämme la 21.5. Ensinnäkin suuri kiitos siitä, että sain turvallisin mielin aterioida alusta loppuun allergiasta huolimatta ;=) Pieninä parannuskohtina mieheni huomatti, että olisi voinut olla kasvikset(fenkoli esim.) kypsempiä ja kalaa enemmän annoksessa. myös annokseen kuuluvan katkaravun hän olisi suonut näkyvän ihan kokonaisena annoksessa kastikeen sijaan. Nämä siis ottaen huomioon, että annos kyllä upposi hvyin alas näinkin, mutta kehittämismielessä ? ja näin ihan lopuksi täytyy vielä kiittää erittäin hyvästä kokonaisuudesta–siitä kuinka naudan lapaan oli saatu kerrassaan todella loistava kypsyysaste kohdalleen ja alkuruuan häränhäntä annos oli kekseliäs tapioca-helmineen ja kastikkeineen–kiitos siitä. Pasille erityiskiitos loistavasta juomakulttuurin sivistämisen harppauksesta.

Hei!

Olimme antaneet ystäväpariskunnallemme joululahjaksi yhteisen illan
luonanne. Ensimmäisen kerran yritimme tulla ti 1.3., mutta soittaessani
kuulin, että olitte juuri sen päivän viinikoulutuksessa. Harmitti silloin,
mutta ehkä siitä jotenkin hyödyimmekin, kuka tietää :)   Seuraavan kerran
löysimme kaikille neljälle (ja lastenhoitajille) sopivan ajan kalenterista
ja varasimme pöydän to 10.3., mutta sen jouduinkin sitten perumaan, kun
puolet meistä oli vatsataudissa. No, kolmas kerta toden sanoi tässäkin eli
lopulta eilen to 19.5. onnistuimme tässä kauan ja hartaasti suunnitellussa
illanvietossa.

Soittelin teille päin muistaakseni lauantai-iltana kiireisimpään aikaan,
jolloin Mika vastasi puhelimeen ja hyvin ystävällisesti kertoi tilanteen ja
kysyi, voisiko soittaa takaisin heti, kun kiireisin hetki on ohi. No,
tottahan toki. Ja niin sitten puhelin soi noin kolmen vartin kuluttua ja
jotenkin hän vielä onnistui muistamaan, että kyse oli neljästä hengestä (ja
ruumiista myös, tai pitäisikö sanoa kehosta, ruumis kuulostaa kovin
kuolleelta) ja torstaista 19.5. Ja meille kuulemma pöytä järjestetään ja
ehdottamani kellonaikakin (18.30) oli kuulemma oikein hyvä, kun isompi
seurue on tulossa klo 19, niin olemme jo päässeet siihen mennessä vähän
alkuun.

Eilen sitten astuimme ovesta sisään. Kaunis ulko-ovi! Eteinen vaikutti vähän
ahtaalta. Nolo huitoa takkia pois päältään ruokailijoiden selkää hipoen.
Missähän meidän pöytämme mahtaa olla? Vähän jännitti. Ja sitten meidät
ohjattiin omaan huoneeseen (kabinetiksi taidatte sitä kutsua). Wau!
Ikkunasta saattoi seurata työskentelyä keittiössä. Mielenkiintoista.
Jostakin lehdestä olinkin lukenut, että koko seinä olisi lasia ja pääsisi
näkemään, mitä keittiössä tapahtuu. Vasta jälkeenpäin tulin ajatelleeksi,
että muista pöydistä ei keittiöön kyllä olisi nähnytkään. Olin odottanut
tuota näkymää ja olisin ollut pettynyt, jos odotukseni ei olisi toteutunut,
vaikka en siitä pöytää varatessani ollut osannut sanoa.

Ruokalista. Ahaa, vasikka on vaihtunut häränhännäksi. Ehkä muu osa
härkävasikasta on jo syöty, vain häntä on jäljellä :) Lapsena (siis joskus
kultaisella 70-luvulla) muistan, että päiväkodissa syötiin
häränhäntäkeittoa. En muista sen mausta mitään muuta kuin sen, että hyvää
oli. Kun viime joulukuisella Bremenin matkalla ravintolan listalta löytyi
häränhäntäkeittoa, minun ei kauaa tarvinnut miettiä,mitä tilaisin. En
tavoittanut siitä lapsuuden makua, mutta olihan se ihan ok. Mutta
häränhäntää olisi tarjolla, kai se soppaa tarkoittaa. Otanpa sitä ja
katsotaan.

Juomapaketti. Olipa kiva, että valmiiksi oli mietitty sekin mahdollisuus,
että tällaisia viinin mausta (varsinkin valkoisen) pitäviä, mutta sitä
(varsinkin punaista) suht huonosti kestäviä voi olla olemassa, joten
tarjoilijalla oli heti tarjota vaihtoehto: puolipaketti
(tai-mikähän-sen-nimi-nyt-olikaan).

Ja sitten tuotiin alkuruuat. Onpa pieni annos. Kukkakaalivaahto (tai mikä
ikinä sen oikea hieno nimi olikaan) oli suussasulavaa. Ja häränhäntä.
Sellaista herkkua en ole tainnut ennen maistaakaan. Siitä voi siis tehdä
muutakin kuin lientä. Pitääköhän alkaa etsiä häntäreseptejä ja kysyä
Kauppahallista, saako sieltä sellaisia :) No, ehkä se vaatii pientä
harjoittelua….

Pääruuaksi 52 tuntia haudutettua porsaan niskaa ja mitä kaikkea muuta siinä
olikaan. En ole mikään kastikeihminen, mutta sitä kastiketta olisin voinut
syödä vaikka lusikalla. Niska oli taivaallista. Äsken jo sanoin, että
häränhäntä oli parasta, mitä olen syönyt, mutta nyt loppuu adjektiivit heti
alkuunsa. Niskaa ja häntää :) Onpa ihanaa – paitsi periaatteen tasolla, myös
käytännössä – että käytätte koko ruhon. Ettei aina pelkkiä pihvejä. Vaikka
teillä varmaan nekin ovat jotain ihan muuta kuin ne, mitä olen tähän asti
syönyt.

Kävi sikäli huono tuuri, että näiden molempien kanssa viini osui olemaan
punaista. No, uskalsin vähän maistella kuitenkin. Ehkä ensi kerralla
valitsenkin ruuat siten, että saan kaikkien lajien kanssa valkoista:) Ehkä
sellainenkin valintaperuste on mahdollinen.

Jälkkäriksi valkosuklaata ja mansikoita ym. Minttu näytti aika hyvin
hautaavan valkosuklaan maun alleen. En varmaan olisi tunnistanut siitä
valkosuklaata, ellen olisi tiennyt. Mutta tämän kanssa tuli valkoista.
Makeaa ja jalohomeista. En ikinä olisi erehtynyt ostamaan sellaista kaupasta
(kiitos ei makealle viinille ja homeelle, niin ennakkoluuloinen sitä ihminen
voi olla). Aika erikoinen maku, mutta oikein hyvä. Oikein hyvä. Olen
lukenut, että viini voi täydentää ruokaa, mutta enpä ole sellaista osannut
ennen aistia. Jälkiruuan kohdalla taisin saada ideasta kiinni…  Olisiko
mahdollista vielä saada tietää, mikä viini se oli, jota eilen tarjoiltiin
valkosuklaan kera? Ehkä voisin käydä etsiskelemässä sitä tai jotain sen
tyyppistä kaupasta :)

Palvelu oli ystävällistä ja kiireettömän tuntuista (vaikka keittiössä ja
tarjoilussa varmaan kiirettä piisasi). Sai vain olla ja ihmetellä, mitä
kaikkea kaunista ja herkullista eteen kannetaan. Autuaallista. Eikä
tarvinnut kotona enää iltapalaa sen jälkeen, että kyllä annokset rauhassa
nautittuina olivat juuri sopivan kokoisia :)

Että tattis vaan.

On jo tänään tullut kehuttua muillekin, eivätkä kehumiset varmaan tähän jää.

Valoa päivään!

Palautetta nettisivuilta

Palaute: Kovasti konseptistanne kiinnostuneena sekä etukäteen lukeneena sekä kuulleena olimme vähintäänkin korkeilla odotuksilla ladattuja viime perjantaina saapuessamme 17 aikaan ravintolaanne.Mutta täytyy sanoa että silti yllätti!
Tarjoilijan asiantunteva sekä persoonallisen miellyttävä olemus sulatti pakkaspäivän heti pöytään istuessamme.Lämpöä lisäsi paikan viihtyvyys….jo noilla elementeillä päivällisestä ei olisi voinut kovinhuonoa tullakkaan mutta kun pääasia eli ruoka oli aivan sanoinkuvaamattoman hyvää niin ….
Makujen ja viinien yhdistelmä toimi oivallisesti.Pystyi nauttimaan paitsi kokonaisuudesta,viinin ja ruuan liitosta ,myös maistelemaan upeista ruoka-aineksista tehtyjä teknisesti ja esteettisesti hiveleviä ruoka-annoksia ja toisaalta paneutumaan viininkin sielunelämään.
Toivon menestystä ja uskon siihen…..itse sain omaan kokkiharrasteeseeni varmasti lähtemättömän jäljen Hauen sekä Häränposkenkäytöstä…….kiitos !

Palautetta nettisivuilta

Palaute: Hei, Kävin ruokailemassa yhteistyökumppaneiden kanssa ja myös Keliakialiiton asiantuntijaneuvosto ruokaili teillä 4.2. Osa ruokailijoista oli keliakiaa sairastavia ja myös itse olen.  Ravintola ja palvelu saa kiitokset, mutta suurin huoli on siitä että tarjoatte gluteenittoman leivän sijasta popgornia. Se on vielä pahempi kuin riisikakku jota enne aina tarjottiin. Todella paha mieli tulee siitä että toisille tuodaan tuoretta rapeaa leipää. Tampereella on Brander joka valimistaa gluteenitonta leipää ja esim. tistaisin tuo tuoretta kahviloihin. Myös Pirjon Pakari tekee ja toimittaa tuoretta leipää ja Vuohelan Herkkupuoti tuo useamman kerran viikossa tuoretta leipää. Toki jos itse haluatte valmistaa leipää esim. vuokaleipä olisi ihan helppo toteuttaa ilman kontaminaatiovaaraa. Keliakiaa sairastavia on tällä hetkellä Suomessa noin 30 000. Pirkanmaalla runsaat 2000. Toivon että panostatte myös tähän asiakasryhmään. Keliaakikko tuo tullessaan monta
muuta asiakasta jos palvelu pelaa.

Pyrimme palvelemaan kaikkia asiakasryhmiä tasapuolisesti. Ravintelista löytyy aina jokin gluteeniton ruokavaihtoehto ja aikamme harjoiteltuamme uskalsimme tuoda tarjolle myös gluteenittoman näkkileivän juureen leivoton vehnälaipämme rinnalle. Vaikka itse kehunkin, niin on meinaan hyvää…

Palautetta nettisivuilta

Palaute: Lämmin kiitos

Juhlimme lauantai-iltana vaimoni synttäreitä Teillä. Pikkutytöt mukaanlukien 11 henkeä. Juhlapäivänä odotukset olivat korkealla ja ne täyttyivät!

Annokset kauniita, erinomaiset raaka-aineet, ammattitaidolla tehty, loistavat viinit, tyylikäs miljöö. Hyvä palvelu. Pelkistäen: tosi tyylikäs kokonaisuus. Viisi tähteä!

Palautetta nettisivuilta

Palaute: Loistava palvelu (loistavat myyntipuheet myös :P ).
Herkullinen ruoka.
Hurmaavat – ja hyvin mielenkiintoiset – viinit.

Tänne tulen uudestaan. Ihan Turusta saakka.

Palautetta nettisivuilta

Palaute: onko kyseessä glokaali vai globaali kettiö ?

Palautetta nettisivuilta

Palaute: nojaa katsoin wikistä ja taitaa olla glokaali !
sama oikeinkirjoitusintoilija…

Aihe: Raaka-aineet, Ravintolat, Ruoka, Viini

Alku on ollut huima, mutta mahdottoman mukava

14.11.2010 Kirjoittaja Roito Jätä kommentti

Rakkaat ystävät, juurikin havahduin tietoon, että olemme olleet kohta 2½ kuukautta auki ja olen pahasti laiminlyönyt informatiivista osuutta blogissa. Pyydän nöyrimmästi anteeksi itsekeskeistä käytöstäni ja lupaan parantaa tapani jatkossa.

Jokaisella meidän henkilökunnasta (pojat ja Pade) on varmasti oma tarinansa kerrottavana hujauksessa sujuneesta syksystä. Ravintolaa tai varsinkin ravintelia perustettaessa tarvitsee olla jonkinlainen mielikuva tulevasta – olimme maalailleet mieliimme suomalais-ugrilais melankolian viitoittaman inhorealistisen kuvan, mitä kaikkea saattaa tulla eteen tai kuinka vähän asiakkaita voisimme saada tutustumaan tuotteeseemme ja ennen kaikkea meihin. Onneksi jo sisustuksesta hehkuva keski-eurooppalainen postiivisuus sai myös todellisessa elämässä voiton.  Ravintelin pyörittäminen on ollut 26 kertaa huikeampaa kuin koskaan olisi voinut hurjimmissa unelmissa kuvitellakkaan.  Asiakkaat ovat ottaneet meidät yltiöpäisen hyvin vastaan, olemme saaneet nauttia ylistävistä arvioista ja saaneet todella myönteistä palautetta – oikeastaan hieman jopa pelottaa saamamme positiivinen noste tai itseasiassa, että se ajan myötä vähenisi.  Tulemme tekemään kaksinverroin töitä luottamuksen ylläpitämiseksi, sillä sen verran hyvältä se tuntuu ettei sitä halua missään nimessä kadottaa. Epävirallisen laskenna mukaan ensi maanantaina lanseerataan 33. menuversio – siinä mielessä voidaan varmasti ainakin todeta, että olemme pysyneet parammin kuin hyvin lupauksessamme tuoda joka viikko jotain uutta. Nytkin mieli kihisee tiistaina lanseerattavan menun ympärillä; ajattelin yllättää muun henkilökunnan vaihtamalla kerralla melkein kaikki alku- ja jälkiruoat.  Maltti ei meinaa riittää, koska maailma on pullollaan ruokia ja raaka-aineita joita haluasi valmistaa ja tarjota asiakkaillemme, vaatii suoranaista itsehillintää malttaa mielensä pitää edes viikon samoja ruokia listalla.

Aihe: Yleinen
Avainsanat: arvio, arvostelu, avaaminen, bertha, Pasi, Pekka, Ruoka, Viini

Chef Santerin blogissa oleva arvio berthasta

20.9.2010 Kirjoittaja Roito 1 kommentti
“Yksi jokaista, kiitos” eli pitkä illallinen Ravinteli Berthassa

“Yksi jokaista, kiitos” eli pitkä illallinen Ravinteli Berthassa

Ravinteli Bertha

Viimeinkin ehdin katsastamaan Rautatienkadun uuden “fine dining bistron”, josta on jo kauan ennen sen vajaa kolmeviikkoista historiaa ollut melkoinen hype päällä Facebookissa ja muuallakin. Eipä yhtään turhaan ole supistu. Pitkästä aikaa tuli koettua ruoan parissa jotain todellakin mainitsemisen arvoista Tampereella! Paikka on tyylikäs, mutta silti viihtyisä. Tyylitaju ja ammattitaito näkyi miljöön lisäksi kaikessa muussakin. Se, että kolme alan huippuammattilaista on lähtenyt perustamaan itselleen mieluista työpaikkaa johtaa näköjään parhaimmillaan tällaisen lopputulokseen.

Berthassa on ehdottomasta tuoreudesta kielivä suppea vaihtuva ruokalista. Vaihtuvuus ei ole itseisarvo sinansä, mutta keittäjien ambitioita ja asiakkaiden mielenkiintoa sellainen ruokkii kummasti. Kun hankkii vaikkapa kokonaisen vasikan ja käyttää siitä kaikki ruhon osat ja sitten vaihtaa vaikkapa karitsaan, ollaan perusasioiden äärellä. Lähiruoasta tai luomusta ei tehdä numeroa, mutta kun hyvät raaka-aineet ovat ravintolan lähtökohta, ei moisia asioita tarvitse mielestäni erikseen edes keinotekoisesti yrittää hehkuttaa, vaan ne ovat luonnollinen osa kokonaisuutta.

Ruokalista näytti niin mielenkiintoiselta, että päätin tilata “yhden jokaista” pieninä maisteluannoksina. Menu on suunniteltu kolmen ruokalajin syöjille, joten mistään suunnitellusta draaman kaaresta ei varsinaisesti siis ollut kyse. Neljättä tuntia siinä vierähti ruokien ja juomien äärellä. En kuulemma ole ainoa joka on päättänyt jättää auton noudon seuraavaan aamuun…

Pelin avannut graavi siika otti heti niin sanotusti luulot pois. Mustajuuripyreen, paahdetun briossin ja “mummon kurkkujen” keralla tarjoiltu annos oli hienostunut, mutta samalla kovin turvallisen makuinen ja kaikesta paistoi ammattitaito ja asioiden hallinta. Uusiseelantilainen Marlborough Riesling avasi pelin viinien osalta varsin mallikkaasti. Seuraava alkupaloista, syntisen ihanaan pohjaan leivottu sienipiiras waldorf-salaatin kera jatkoi lupausten lunastusta: juuri tältä “tavallinen” ruoka maistuu kun se on hyvin tehtyä ja tarjoillaan arvokkaasti. Arvokkuutta lisäsi osaltaan australialainen Ottonel Muscat -viini.

Possun potka taisi olla alkuruoista suosikkini. Ylikypsäksi haudutetun rasvaisen lihan lisukkeena tarjoillut lempeän happamat maut, etikkaiset retiisit ja retikka näppäilivät sieluni kieliä piparjuurella maustetun ranskankerman säestäessä harmoniaa. Annoksen hapot totta tosiaankin olivat mennä lähes överiksi, mutta tarjoiltu australialainen valkoinen “Lulu” piti ne ihanasti kurissa ja yhdessä ne loivat kovin harmonisen hetken tuon pienen herkun äärellä. Ja hyvän annoksen ominaisuuksiinhan kuuluu se, kuten usein todettua, että se ikään kuin loppuu hieman kesken.

Sous vide, eli lämpöhauteessa asteen kymmenyksen tarkkuudellä (usein maltillisen pitkään) kypsentäminen on modernia keittotaitoa parhaimmillaan ja sen pohjalle pitkälti perustuu Bertan kokkien luovuus. Itselleni ruoanlaitto on enemmän metafyysistä fiilistelyä kuin kemiaa, mutta ei voi kuin ihailla sitä prosessien, makujen ja rakenteiden hallintaa, jota edusti esimerkiksi ensimmäisenä pääruokana tarjoiltu juuri täydellisen tarkasti suolattu ja kypsennetty kuha. Jälleen oltiin tekemisissä itselleni kovin rakkaan makumaailman kanssa. Kastikkeessa maistunut Pastis ja lisäkkeenä hillottu fenkoli olivat täydellinen kumppani kalalle ja myös pinaatti miellytti suuta. Perunakakku soveltui hyvin haarukalla muussattavaksi ja kaiken kastikkeen talteen ja parempiin suihin saamiseen, mutta maultaan ja rakenteeltaan se jäi ehkä illallisen heikoimmaksi lenkiksi. Juomana toimi ansiokkaasti illan toinen Riesling, tällä kertaa muistaakseni saksalainen.

Viime perjantaisen Aamulehden Valo-liitteen toimittajan mielestä vasikan potka oli tylsä annos. Itselle se oli kovin lämmittävä ja tunteita herättävä syksyinen makuelämys, vaikka ei mitään elämää suurempaa edustanutkaan, mutta ruokaahan tämä nyt vain onkin. Siemaisin lasiin kaadettua uusiseelantilaista Pinot Noiria ennen ruoan saapumista ja viinin päällekäyvä raakuus taisi saada sanomaan oikein ääneen jotain ei-niin-mairittelevaa. Näennäisen yksinkertainen annos sisälsi suussasulavan kypsäksi hadutettua vasikan potkaa, joka makasi ilmeisestikin vasikan liemessä keitettyjen linssien päällä. Totuuden nimissä, en erota mausta mustia Beluga-linssejä ranskalaisista De Puyn linsseistä, mutta niitä molempia annoksessa kuulemma oli ja hyviltä maistuivat. Lisukkeina oli pieni porkkana ja pätkä sellerin vartta. Siinä maistellessa kävi viinin funktio taas kovin selväksi. Tosin ruoka vei tässä kohtaa voiton ja viini unohtui lasiin maistuen taas pelkästään juotuna taas ei-niin-lempeältä.

Ateria huipentui seuraavana tarjoiltuun annokseen ja se oli kyllä parasta mitä olen hetkeen syönyt! Ihanien syksyisten kasvimaan antimien, ruusukaalin, sipulin ja kermaisen lanttupyreen suloisessa sylissä lepäsi käsittämättömän intensiivisen makuinen ja pehmeä pala possun poskea. Sen rinnalla olisi kuvitellut makkaran kuin makkaran kalpenevan, mutta hyvin pärjäsi Berthan poikinen omin pikku kätösin valmistama pieni ja rasvainen possumakkara makunsa ja rakenteensa puolesta. Alkon hyllyiltäkin tutun tuottajan, Hewitsonin Shiraz sai voihkimaan lisää. Nyt oli jo muuten tarjoilijakin päässyt vauhtiin viinifiilistelyissään ja erityisesti eräs Pamela Anderson -vertaus jäi viihdyttävänä mieleen.

Oli vielä jaksettava maistella jälkiruoat. Uuniomenan, kanelin ja ranskankermajäätelön liitto oli syksyinen, kovin klassinen ja toimiva. Seurana tarjoiltu jalo Eiswein, varsinkin näin hyvä sellainen, ilahduttaa aina. Keskimmäinen kolmesta jälkkäristä, nugaan, luumun ja rusinan kera tarjoiltu maustekakku toi mieleen joulun eikä ollut lainkaan pahaa sekään.

Tyylikäs lienee liian ohut adjektiivi kuvaamaan aterian lopetusta. Leikkisä versio banana splitistä alkoi siitä kun tarjoilija kaatoi lasiin lähinnä siirappia muistuttavaa äklömakeaa sherryä. Itse annos koostui tummasta suklaakakusta, Jaloviinalla maustetusta jäätelöstä sekä sokerin kera karamellisoidusta banaanista. Ensi maistiaiset tuota herkkua saivat minut ja seuralaisen nauramaan ääneen silkasta ylitsevuotavasta ihastuksesta. Kokemusta kuvaa ehkä parhaiten kun laitat silmäsi kiinni ja kuvittelet tekeväsi ecstasy-päissäsi lumienkeliä, mutta lumihangen sijasta makaatkin siirappilammikossa.

Kyllä, tällaista ravintelia Tampereelle onkin kaivattu: helposti lähestyttävää, mutta sopivan ylellisen oloista oman rahan paikkaa, jossa voi kokea oikeita makuja ja tuntee tulleensa asiaansa vihkiytyneiden ihmisten luo kylään ja palveltavaksi. Mistään paremmuuksista lienee turha tässä yhteydessä puhua, mutta sanomattakin on selvää, että kaupungin ravintoloiden harvalukuiseen terävään kärkeen Bertha kuuluu jo nyt. On ilo nähdä valoa tunnelin päässä. Joko viimein orastaisi Tampereella aika kun ravintolassakäynti on useammin arvoisensa elämys kuin vain toiminto jossa hyödyke ja suorite vaihtavat omistajaa ja rima nipin napin ylitetään?

Pitääkin varata taas ensi viikoksi pöytä.

Monday, September 20, 2010
Aihe: Ravintolat, Ruoka, Viini
Avainsanat: arvio, arvostelu, bertha, maku, palaute, Viini

Valon arvio berthasta

19.9.2010 Kirjoittaja Roito Jätä kommentti


Valo 17.09.2010, Muut, sivu 32

Valoisa keidas Alepupin ja pornokaupan välissä
Ravinteli Bertha: Tampereelle on vihdoin avattu gourmetravintola, joka ei käy kukkarolle
Ravinteli Bertha, Rautatienkatu 14, Tampere, www.ravintelibertha.fi, p. 0400 355 477, sähköposti: bertha@bertha.fi.

Avoinna ti-pe 16.30-24, la 13-24.

Mikä? Aikanaan ravintola Näsineulassa ja Masuunissa tamperelaisten makuhermoja hellinyt keittiömestari Mika Roito halusi palata osuuskaupan johtotehtävistä kauhan varteen ja perusti oman ravintolan yhdessä Euroopan huippukeittiöissä keittäneen Pekka Salmelan ja Masuunista tutun viinimestarin Pasi Mamian kanssa.

Kolmikko ilmoittaa tekevänsä glokaalia (globaali+lokaali) ruokaa avoimella mielellä ja raaka-ainelähtöisesti, viikon parhaiden saatavissa olevien raaka-aineiden pohjalta. Rentoa otetta ruoanlaittoon viestii myös se, että he nimesivät Berthan ravinteliksi eivätkä ravintolaksi.

Sijainti: Mika Roiton mukaan asiakkaat löytävät parhaiten perille, kun kertoo Berthan sijaitsevan Alepupin ja pornokaupan puolivälissä. Rautatieläisten talo Hämeenkadun ja Rautatienkadun kulmauksessa on lähes ihanteellinen paikka ravintolalle, jos pitää kaupungin sykettä ja ohikulkevaa ihmisvilinää myönteisenä ominaisuutena.

Tunnelma: Ravintola on sisustukseltaan hienompi kuin etukäteen osaa odottaa. Itse oletin ennakkopuheiden perusteella tulevani bistrotyyppiseen ravintolaan, mutta kirkkaat valot ja sileät puupinnat viestivät enemmän kalliista gourmet-ravintolasta kuin mutkattomasta pistäytymispaikasta. Mielikuva osoittautuu vääräksi.

Ravintolasali on tyylikkäästi ja rauhoittavasti jaettu kahteen osaan ja upeat tiiliseinät tuovat yli 100-vuotiaan rakennuksen historian lähelle. Valaistus tuntuu varsinkin pimeän aikaan liian kirkkaalta ja ikkunapöydässä on verhojen puuttumisen takia olo kuin näyteikkunassa.

Palvelu: Ilahdun aina, kun ruoan laittanut kokki tai keittiömestari tuo annoksen pöytään itse ja kertoo, mistä ja miten se on tehty. Yhtä vaikuttavaa on se, että viiniä kaatava tarjoilija tietää, mistä viini on peräisin ja miksi se on valittu juuri tälle ruokalajille. Omistajavetoinen ravintola päihittää ketjupaikat siinä, että henkilökunta on koko sydämellään mukana.

Omalla käynnilläni sattui kaksi pientä lipsahdusta. Ravintolaan saapuessamme tarjoilijat olivat juuri keittiössä ja jouduimme hetken aikaa seisomaan salissa hölmistyneinä.

Ravintolassa eivät myöskään käyneet vielä yleisimmät luottokortit, mutta asiaan on tulossa korjaus.

Ruoka: Keittiön kunnianhimo on korkealla tasolla. Eskolan vasikanpotkaa oli kypsennetty 36 tuntia ja raviolin kanssa tarjottavaa häränhäntälientä peräti neljä vuorokautta. Tarjolla ei siis ole mitään pikaruokaa.

Alkuruoista graavisiika tarjoiltiin rohkeasti reilunkokoisena palana eikä siivuna. Näin kalan alkuperäinen maku pääsi parhaiten esille. Häränhäntätäytteiset raviolit oli annoksena lähes täydellinen ja samalla listan kauneimpia annoksia.

Vanajaveden kuha oli kypsennetty oikean lämpöiseksi desimaalin tarkkuudella. Tämä onnistuu, kun kala kypsyy sirkulaattori-nimisessä laitteessa vakuumiin pakattuna niin, ettei yhtäkään aromia karkaa taivaan tuuliin. Lopputulos on täydellinen.

Puy-linssien, porkkanan ja varsisellerin kanssa tarjoiltava vasikanpotka oli sen sijaan hyvin tavanomainen, jopa tylsä.

Jälkiruoissa näkyi hyvin ravintolan leikittelevä ote. Banana Split oli saanut uuden herkullisen muodon ja kyytönmaidosta valmistettu jugurttisorbet oli oiva kunnianosoitus lähiruoalle. Porkkanat olisin kyllä jättänyt annoksesta pois.

Hinnat: Ruoat vaihtuvat, mutta hinnat eivät: yksi ruokalaji 24 euroa, kaksi 33 tai kolme 37. Kolmen ruokalajin viinipaketti kustantaa 20 euroa, joten ilman ylimääräisiä krumeluureja kaksi ihmistä syö ravintolassa 114 eurolla.

Tuomio: Bertha tuo ilahduttavan ja virkistävän tuulahduksen Tampereen ravintolatarjontaan. Ravintola Kuurna ja Ateljé Finne aukaisivat Helsingissä tietä laadukkaille oman rahan ravintoloille. Bertha voi tehdä saman Tampereella.

Vesa Laitinen

© Kustannusosakeyhtiö Aamulehti

Aihe: Ravintolat, Yleinen
Avainsanat: arvio, arvostelu, bertha, maku, Mamia, Mika, Pasi, Pekka, ravinteli, Roito, Salmela, Viini

Palautteita berthan kävijöiltä

12.9.2010 Kirjoittaja Roito 2 kommenttia

Palautetta nettisivuilta

Poikkesimme vähän “vahingossa” vaimoni kanssa syömään,ja täytyy sanoa,että kyllä kannatti!

Erinomainen ruoka täydennettynä mainioilla viineillä puhumattakaan sydämellisestä palvelusta muodosti hienon kokonaisuuden.

Rakasta vaimoani siteeratakseni :
“Olipa täydellinen torstai-iltapäivä!”

Tätä Tampereen ravintolaelämä on ollut vailla,tulemme varmasti uudelleen…

—————————————————————————————————————————————————

Suurkiitos – oli mahtava olla lasten kanssa ensimmäiset ovesta sisään kävelevät ja ruoka maistui kaikille!

Tullaan uudelleen!

—————————————————————————————————————————————————-

Tänään vasta sain edes kuulla koko ravintelin olemassaolosta, mutta aikailematta lähdin tutustumaan nettisivuihin. Sivujen perusteella minut on jo myyty, sivut ovat houkuttelevat ja kaikinpuolin toimivat, paljon ruusuja tästä. Usein pienten, ei-ketjuravintoloiden nettisivuilta ei voi paljoa odottaa…

Ravintola hehkuu uusia tuulia! Kuten ennakkoon maksettu ateriointi, mielenkiintoinen idea. Ja usein vaihtuva menu ilman erillistä ruokalistaa! Tähän ilmiöön en ole törmännyt Suomessa aikaisemmin!

Menu hinnat ei päätä huimaa vaikka hinnankorotuksia mitä luultavammin on tiedossa kunhan asiakaskunta varmentuu ;) Näinhän siinä aina käy. Kaiken kaikkiaan, ravintola on hyvällä paikalla, nettisivut lähes täydelliset ja menu houkutteleva. Tässä tuleva kanta-asiakas :) Tsemppiä!

Kirjoittajan kommentti: hintojen nosto olisi tilanteen vakiintuessa hyvä ajatus liiketoiminnan kannalta, mutta se ei kuulu siitä huolimatta meidän suunnitelmiin.

—————————————————————————————————————————————————-

Oliko lista ainoa; mitä teiltä saa? En kyllä ymmärtänyt teidän menu-ilmaisua? Oliko pääruokana fenkoli? MIten te tarjoilette jälkiruoan banaanin? Te haluatte näköjään ravistella gastronomisia lainalaisuuksia. Hyvä, hyvä, mutta voisiko sillä olla joku linja? Ehkä olen vanhanaikainen, mutta eihän noin voi tehdä?

Kirjoittajan kommentti: Lista todellakin on kaikki mitä meiltä saa, mutta jos ottaa huomioon, että listaa on päivitetty ravintelin elinkaaren aikana jo neljä kertaa, niin pidän sitä erittäin vaihtuvana ja vaihtelevana. Tämä vauhti tulee pysymään jatkossakin. Listateksteihin on nostettu meidän mielestämme sekä ruoan sisältöön ja viinien yhteensovittamisen kannalta tärkeimmät raaka-aineet. Haluamme näin varata itsellemme mahdollisuuden yllättää asiakas valmistustavoilla. Linja tulee olemaan jatkossa yhtä linjaton samalla ollen samassa linjassa.

—————————————————————————————————————————————————-

Kiitos. Upea oli ateria. Kolme tuntia myöhemminkin on ihan fiiliksissä. Ikävänä piirteenä omalle lompakolle se että ilmeisesti pakko tulla testaamaan kaikki menut. Homma toimi.

Kirjoittajan kommentti: Kiitokset kaikille näistä mieltä lämmittävistä ja rakentavista kommenteista.

Mika


Aihe: Yleinen
Avainsanat: bertha, juoma, maku, palaute, ravinteli, Ruoka, Viini

H hetki lähestyy

17.8.2010 Kirjoittaja Roito 5 kommenttia

Pakko jakaa ravinteli evankeliumia; Aivan mahtavat tammiset ulko-ovet on asennettu ja puuseppä tekee vielä sisällä viimeistelyjään salin puolella. Kaiuttimet saadaan kattoon ihan lähipäivinä ja sen jälkeen pääsemme nauttimaan meille räätälöidystä musiikillisesta maailmasta. Keittiöasennus jatkuu huomenna ja sen jälkeen pääsemme koeponnistamaan keittiön toimivuuden – sivumennen sanoen: se on aivan huippu – keittäjän unelmien täyttymys. Pekan kotikeittiössä alkaa huomenna testivedot eri raaka-aineilla – katsotaan vain mitä vaimo sanoo, kun huomaa keittiön täyttyvän berthasta raahatuilla keittiökojeilla. Leppynee kuitenkin, kun pääsee maistaman tuloksia. Viinikaappikin on ravintelissa jo paikoillaan ja odottaa herkkuja sisäänsä. Pasilla taitaa jo olla muutama erittäin mukava ajatus, mitä sinne laitetaan. Alkaa siis ihan selvästi jo kohta olemaan se H hetki käsillä. Tällä viikolla vielä toivottavasti saamme positiiviset päätökset sekä elintarvike- että alkoholiviranomaiselta. Toivottavasti jo ensi viikolla pystymme julkaisemaan avauspäivämäärän. Kyllä elämä on ihanaa!

Aihe: Raaka-aineet, Ruoka, Viini, Yleinen
Avainsanat: avaaminen, bertha, Mika, Pasi, Pekka, ravinteli, Ruoka, Viini

Minä ja ruoka – osa I

3.7.2010 Kirjoittaja Roito 1 kommentti

Ruokaa kohtaan olen tuntenut kiinnostusta jo pienestä pitäen – sekä sen valmistusprossessia että maistamista kohtaan.  Muistan jo varhaislapsuuden kesiltä Forssan mamman ja papan luona vietetyt loma-ajat ja niiden herkulliset tuoksut.  Mamma teki kotona suuria tilauksia ruokaa sekä leivonnaisia eli keitrasi tai kuten silloin puhuttiin: teki töitä pitopalvelulle. Muistan varmasti ikuisesti mamman herkulliset pasteijat, joita tehtiin kerralla useita satoja – mikä hämmästyttävä määrä tuolloin vähän yli metrin näkökulmasta. Yhtä hyvin on painunut mieleen lusikkaleipien ihana tuoksu ja rakenne – vasta niitä nuorimman lapseni Valton ristiäisiin tehdessäni valkeni lopulta se vaivannäkö, minkä tuloksista olin tottunut nauttimaan itsestään selvyytenä koko lapsuuteni ja aikuisiän alkutaipaleen.  Olen varma, että näistä makumuistoista alkoi orastava kiinnostus ruoanlaittoa kohtaan. Muistan hyvin ensimmäisen oman leivonnaiseni;  se oli tiikerikakku.  Luin kotona reseptiä sekä konsultoin äitiäni puhelimessa ja siitä huolimatta tein vaikeimmalla mahdollisella tavalla ensimmäisen luomukseni – vatkasin käsin kananmuna-sokerivaahdon. Tästäkin kokemuksesta on ammennettu valtavan paljon ymmärtämystä ammatillisenkin uran varrella, mistä ruoanvalmistuksessa henkisellä tasolla oikein on kyse: vaivannäöstä, kemiasta ja tunteen palosta.

Vielä yläasteella arastelin ilmoittautua keittiökurssia suorittamaan, vaikka tapanani oli silloin jo osallistua varsin tarmokkaasti ruoanlaittoon kotona.  Olin jo mielelläni kaupassa valitsemassa viikonlopun ruokaostoksia ja toisaalta varmistamassa, että perjantaisaunaan janojuomaksi tuli valituksi oikea limpparimerkki. Tähän limudaanikuvioon liittyy myös yksi mieltäni painava manööveri, jonka haluan julkisesti tunnustaa. Haluan pyytää pikkuveljeltäni Misalta (3½ vuotta minua nuorempi loistotyyppi) anteeksi, koska muistan kuinka helppo oli huijata litran limpsapullosta pullosta YLI puolet itselleni, vaikka tasan oli tarkoitus vanhempien ohjeistuksen mukaan jakaa. Mutta takaisin nuoruuteni ruoanlaittoon: bravuureita oli kermaiset valkosipuliperunat ja kiinankaalisalaatti (tomaattilohkot ja kurkkukuutiot tietenkin mukana) joka maustettiin raikkaasti sitruunamehulla. Tarvitsee myöntää, että tätä jälkimmäistä reseptiä en enää käytä – ensimmäinen toimii vallan hyvin.  Toisaalta lahjakkuuteni ilmeni jo varsin varhain ahkerana pitsan tekemisinä.  En ole koskaan ammattimaisesti tehnyt pitsaa, mutta olen laskenut, että olen varmaan tehnyt tuhannen pitsaa elämäni aikana. Kokemusta ja näkemystä on siis karttunut – täytteet ovat tosin muuttuneet ja jalostuneet lapsuuden jauhelihasta , kuten pitsakastike ketsupista itsetehtyyn tuoretomaattikastikeeseen ja taikina on kokenut kovan muutoksen. Toisaalta pientä taikinaa tehdessä lopputulos saattaa vieläkin yllättää, joskus jopa positiivisesti.

Lukioiässä koulunkäyntiä enemmän kiinnosti kaikki muu mahdollinen ja niinpä kävin erittäin huolella prosessin lävitse; kolmen vuoden sijaan sain käytettyä kyseiseen ajanjaksoon elämässäni neljä vuotta.  Varmana tulevaisuuden suuntana oli silloin, että alkaisin opiskelemaan historiaa yliopistossa ja sitä kautta päätyisin jossain vaiheessa historian tutkijaksi. Toisin siis kävi. Olin vakaasti päättänyt lukea pääsykokeisiin ollessani puolustusvoimissa miehistymässä.  Ja niin kuin jo totesin: Toisin kävi. Onneksi oli tullut laitettua (opo pakotti johonkin hakemaan – kiitos siitä) hakemus Pirkanmaan Hotelli- ja Ravintolaoppilaitokseen.  Sieltähän minä sitten itseni löysin oltuani lennoston sinisissä 11 kuukautta.  Sillä tiellä siis ollaan edelleen vahvasti tai itseasiassa vahvimmin kuin koskaan .

Aihe: Ruoka

Ravinteli berthan rakennushistoriaa

2.7.2010 Kirjoittaja Roito Jätä kommentti

Rautatieläisten talo

Bruno Granholm 1896

The building in the corner of Hämeenkatu and Rautatienkatu was built for the people working for the state railways. It was originally built as a two floor house, but a third floor was built later. When the tunnel under the railway (Rautatietunneli) was built in 1936, the ground level was lowered so much that the basement of the building became the first floor. This is the only building I know that has been extended both upwards and downwards!

Rautatieläisten talo represents the neoreneissance (uusrenessanssi) style typical of late 19th century houses in Tampere.

http://www.cs.tut.fi/staff/pk/OldTampere/html/rautatielaisten-talo.html

Aihe: Yleinen

Ravinteli Berthan blogi sivuston harjoittelu alkanut

22.6.2010 Kirjoittaja Roito Jätä kommentti

Tänään olemme saaneet rautaisannoksen teknisen alustan käyttöoppia. Vaikuttaa vallan helpolta myös keittäjä pohjalta omaksua ja käyttää. Kirjoitusten sisältö varmasti vaatii hieman miettimistä samoin kuin tekstin tyyli.

Aihe: Yleinen

Blogi avattu!

15.6.2010 Kirjoittaja Roito Jätä kommentti

Odota vielä hetki. bertha aukeaa ihan pian!

Blogistamme voit  seurata kulissien takaisia tapahtumiamme ja tutustua meihin. [Read more...]

Aihe: Yleinen