Etusivu

23.2.2012

berthan helmet

Berthassa haluamme tarjota mielenkiintoisia viinejä yhdessä maukkaan ruoan kanssa – siksi meillä on ns. juomapaketti eli joka ruokalajille on ’matsattu’ viini. Asiakkaista lähes 90% haluaa kokeilla yhdistelmiämme. 

…mutta mutta… onhan meillä toki muitakin viinejä kuin suositusviinit. Olemme avaamisestamme lähtien kartuttaneet viinikellarimme tarjontaa, joista on ‘kellarilistaus’ viinilistassamme.  Kellarilistalla eli berthan helmet -listalla on tarkoituksena tarjota asiakkaille ’kaikenmaailman’viinejä – joillakin niistä on erittäin rajattu saatavuus. Hinnoittelu on viineille rento ja asiakasystävällinen, koska tarkoituksenamme ei ole rankaista arvokkaampia viinejä ‘kertoimillla’, koska tälläisen viinin hankkimiseen, säilyttämiseen sekä pullon avaamiseen ja lasiin kaatamiseen minulla menee suurin piirtein sama aika kuin edullisemmankin!!

Täällä blogissa esittelen joitain ‘ihquja’ viinejä kellaristamme, mutta muistathan, että osalla tuotteista on todellakin rajattu saatavuus, jolloin ne on jo voitu myydä tullessasi nauttimaan berthaan.

Talon viinimme on siis samppanja - Larmandier-Bernier Blanc de Blancs NV, joten on luonnollista, että kerron aluksi muutamista kellarimme samppanjoista.

Talon viinimme tuottajalta listallamme on toinenkin tuote eli Terre de Vertus, single-cru samppanja biodynaamisesti viljellyistä chardonnay -rypäleestä, jotka tulee  Les Barillers ja Les Faucherets -palstoilta Vertus’ta. Samppanja on non-dosé eli makeuttamaton, jonka jäännössokeri on vain 0,9g/l. Samppanja on hyvin intensiivinen, hedelmäinen ja sekä persoonallinen.

Toinen biodynaamisen samppanjatalo, jonka cuvéet meillä kellarissa odottavat aukaisua on Champagne Laherte Frères. Samppanjat ovat  Les Clos Extra Brut ja Les Vignes d’ Autrefois Extra Brut. Les Clos’n rypäleet ovat;  10% Fromenteau, 8% Arbanne, 14% Pinot Noir, 18% Chardonnay, 17% Pinot Blanc, 18% Pinot Meunier ja 15% Petit Meslier. Les Vignes d’Autrefois Extra Brut’ssa on taas 100% Pinot Meunier.

Champagne Deutz’lta meillä on Demisec Champagne, Millésime 1993  ja lisäksi magnumpullo Brut 2005. Demisec on hyvä valinta jälkiruoaksi tai jälkiruoan seuraksi, -93 herkutteluun ja eloisa Brut -05 koko menulle!

Sampanjatalo Champagne Cédric Bouchard’lta kellarissamme on heidän Roses de Jeanne La Bolorée 2005. Samppanja on 100% Pinot Blanc ja 0,2107 hehtaarin kokoiselta tarhalta, jonka köynnökset istutettiin vuonna 1961!! Cédric Bouchardin tavoitteena on tuottaa huippuluokan valkoviiniä hieman Burgundin tyyliin ja kuplat ovat hänelle ikään kuin ”sivuseikka”. Bouchardin Samppanjoissa on noin 4,5 ilmakehän paine (yleensä 6) ja tästä syystä hänen Samppanjoissaan on hyvin viettelevä ja kevyesti kuohuva rakenne.

Ehkäpä tunnetuin samppanjatalo meillä on Champagne Billecart-Salmon. Heiltä samppanjavalikoimamme on valikoitunut Billecart-Salmon Brut Rosé NV. Billecart-Salmon tuottaa nykyään noin 1,8 miljoonaa pulloa Samppanjaa. Rypäleet saadaan osin omilta tarhoilta ja osin sopimusviljelijöiltä. Yhteensä tarhojen pinta-ala on noin 200 hehtaaria, josta 30 hehtaaria on talon omistuksessa.

Uusin samppanja tulee suoraan ‘huipulta’ – Piper-Heidsieck Rare 2002. Rare -02 valittiin yli 1000 markkinoilla olevan samppanjan joukosta ykköseksi marraskuussa 2010 FINE Champagne Magazine lukijoiden yllätykseksi. Piper-Heidsieck Rare -02 sai siis tittelin Paras Samppanja 2011 – taakse jäi paljon huippu- kuplajuoman valmistajia. Tässä Top 10 samppanjaa;

1. Piper-Heidsieck Rare 2002 95p

2. Dom Pérignon Rosé 2000 95p

3. Charles Heidsieck Blanc des Millénaires 1995 93p

4. Charles Heidsieck Vintage 2000 93p

5. Louis Roederer Cristal Rosé 2002 93p

6. Ruinart Dom Ruinart Rosé 1996 93p

7. Dom Pérignon 2002 92p

8. De Saint Gall Grand Cru Extra Brut Blanc de Blancs NV 92p

9. Veuve Clicquot Vintage 2002 92p

10. Chartogne-Taillet Fiacre NV 92p

Suomeen kyseistä tuotetta tuli 100 pulloa, Ruotsiin vain 40 – berthan kellarissa lepäilee tänään 12ploa!! Ei muuta kuin nauttimaan parasta!!

Talon viini…????

Jeps Jeps… onhan sitä tietenkin berthassakin… Talon viini mielestäni ei pidä olla ravintolan edullisin viini tai häpeän kohde… TODELLAKIN PÄINVASTOIN… Jos mennessäni ravintolaan tilaan talon viiniä, niin odotan sen olevan hintalaatutasoltaan hyvän ja ravintolan tyyliä edustavan viinin.  Siksi espanjalaiseen ravintolaan mennessäni ihmettelisin jos viini olis halppisaussia tai ‘trattoriaan’ mennessäni löytäin talon viininä muovipullossa chileläistä… Meidän ideologia berthassa on tarjota mielenkiintoisia ja laadukkaita tuotteita asiakaskunnallemme kohtuullista korvausta vastaan sekä ruuan että viinien kohdalla… eli…  miettiessäni berthaan talon viiniä, niin melko nopeasti huomasin jutellessani Pekan & Mikan kanssa, että meidän mieltymys viinien suhteen oli hyvin samankaltainen, eli laadukkaat viinit.

Ravinteli berthaan valisemani talon viini on samppanja!  …niimpä samppanja!! …ei vain kuplivajuoma vaan oikea samppanja – champagne’n alueelta Ranskasta.

Valitsemani samppanja tulee tuottajalta, joka on Larmandier-Bernier -niminen samppanjatalo.

Tässä pieni tarina maahantuojan sivuilta;

Larmandierin ja Bernierin suvut ovat vaikuttaneet Champagnen seudulla jo Ranskan vallankumouksen ajoista lähtien. 1900-luvun alussa Jules Larmandier alkoi toimittaa Samppanjoitaan Pariisin kuuluisimpiin ravintoloihin, kuten La Tour d’Argentiin ja Tailleventiin. Vuonna 1971 Julesin pojanpoika Philippe Larmandier perusti vaimonsa Elisabeth Bernierin kanssa nykyisen Larmandier-Bernierin Samppanjatalon, joka sijaitsee Côte de Blancs-alueen eteläpäässä, Vertusin kylässä. Vuonna 1988 Philippen ja Elisabethin poika, Pierre Larmandier, aloitti tilan johdossa. Talon on vuodesta 2003 lähtien toiminut sertifioidusti biodynaamisin periaattein tavoitteena kasvualueelleen tyypillisiä, huippulaatuisia Samppanjoita. Talon omistuksessa on 15 hehtaaria viinitarhoja, jakautuen viiden kylän alueelle (Vertus, Cramant, Chouilly, Oger ja Avize). Tuotannossa on 85 % chardonnayta ja 15 % pinot noiria. Laadun kulmakiviä ovat biodynaamisen viljelyn ohella sijainniltaan erinomaiset tarhat ja rajoitettu satoisuus. Tavoitteena on terveet, kypsät rypäleet.
Alkoholikäyminen tapahtuu villihiivoilla palstoittain sekä terästankeissa että erikokoisissa tammitynnyreissä. Sekoitus tehdään satovuoden jälkeisenä keväänä ja toukokuussa viinit pullotetaan toista pullokäymistä varten. Tätä seuraa pitkä kypsytys ja normaalissa järjestyksessä tanssitus ja korkinpoisto. Sokerointi on vähäistä, Premier Cru Blanc de Blancsin osalta vain 5 g/l.
Talon tuotannossa on viisi Samppanjaa ja yksi viini, Vertus Rouge. Talon tyyli on hyvin elegantti ja mineraalinen. Kokonaistuotanto vuodessa on noin 120 000 pulloa.
Talo on saanut viime vuosina erittäin hyviä arvioita ranskalaiselta lehdistöltä; mm. La Revue du Vin de France-lehti on antanut talolle sen laadusta 2 tähteä kolmesta mahdollisesta.”

Larmandier-Bernier Brut Premier Cru Blanc de Blancs NV on 100% biodynaamisista Chardonnay -rypäleistä valmistettu samppanja, joka ei ole vuosikertasamppanja. Rypäleet poimitaan neljän eri kylän alueelta eli yhden premier cru -tasoinen kylän, Vertus’n, sekä kolmen grand cru -tasoisen kylän tarhoilta; Oger, Avize, Cramant. Samppanjamme dosage eli makeutus on vain 5g/l ja siinä yhdistyy hienostunut mineraalisuus yhdessä ihanan hedelmäisyyden kanssa sekä lopussa on pitkä ja nautinnollinen kermaisuus.

Aluksi pohdin, että onko samppanjan ottaminen talon viiniksi liaan suuri riski?? 

Tänään voin kertoa, että berthassa talon viiniä on myyty avaamisemme jälkeen, eli syyskuun alun, jo mahtavat 500 pulloa!! Asiakaspalaute tuotteesta on ollut pelkästään hyvää. Miksikäs ei – onhan samppanja SE jalojuoma, jota ilman ei voi elää!

Sivumaku -blogin arvio berthasta

Pidot berthan pöydässä

Tampereen ruokaravintolaskene ei ole nähnyt Ravinteli Berthan kaltaista komeettaa vuosikymmeniin. Median lemmikkinä pari kuukautta hemmoteltu rafla oli toki testattava. Kunhan vain sai ensin pöydän varattua.

Kuukautta ennen varaaminenkaan ei riittänyt, vaan pöytä löytyi lopulta neljännestä vaihtoehtopäivästä. Parempi myöhään… Kuulinpa juuri, että edellisellä viikolla oli ollut yhteensä yksi pöytä vapaana. Siis koko viikkona.

Ennakko-odotukset olivat poikkeuksellisen korkealla, koska lukuisista lukemistani arvosteluista oli löytynyt vain pari sivuseikan tasoista soraääntä. Vahvimman (ja kenties myyvimmän) arvion antoi Kauppalehti Optio 16 pisteen saldollaan. Sen yli päässeet ovatkin jo Michelinin tähtikaartia.
Saavuimme perjantaina klo 20.30, jolloin ravintola oli reilu puolillaan. Loppujen lopuksi yhteen kahden hengen pöytään ei ketään edes ilmaantunut. Hetken eteisessä haahuiltuamme, meille neuvottiin laittamaan takit naulakkoon ja ohjattiin pöytään. Berthaa on kuvailtu rennon bistromaiseksi paikaksi, jonne on helppo tulla ja oman kukkaron kestää. Oma näkemykseni bistrosta on rouheampi ja lämminhenkisempi, mikä ei ole suinkaan paikalle haitaksi. Varsin tyylikkäältä näyttää, jos paria tyynykuosia ei oteta huomioon. :) Valaistus on keskimääräistä voimakkaampi ja tarjoilu hienostuneempaa, minkä takia heitän koko bistro-käsitteen tässä yhteydessä kompostiin. Bertha on kohtuuhintainen fine dining -ravintola, jossa ei palvella seipään nielleenä eikä ruoalla heitellä voltteja – korkeintaan kärrynpyöriä.

Pöytään tuodaan aluksi lähituottajan jauhoista itse tehtyä erinomaista leipää sekä lähivoita.
Ruokalistalta löytyy alku-, pää- ja jälkiruokia kutakin kolme kappaletta, joista saa valita mieleisensä 37 euron menuhintaan. Suositusviinipaketti kustantaa 20 euroa. Annokset on nimetty pääraaka-aineiden mukaan. (Muisti, kuvatulkinta ja termistö saattavat annoksissa hiukan pettää, pahoittelut siitä, toim. huom.)
Alkuruoaksi nautimme Suppilovahveroa, gnocchia ja kurpitsaa (“anopin keräämiä sieniä”, gnoccheja, paistettua kurpitsaa, rapeaa salviaa ja ranskankermaa) sekä Jokirapua, haukea ja paprikaa ( ~ haukiterriiniä, jokirapu-tomaattisalaattia paprikamajoneesilla ja kuivatulla kampasimpukan mädillä). Gnocchi-annos täräytti alkusoinnut voimalla. Maut osuivat täydellisesti nappiin ja vaikka hiukan epäilin gnocchien paistuneen yli ja koostumuksen kumimaisuutta, en olisi parempaa starttia uskaltanut edes toivoa. Sesongin sinfoniaa! Haukiterriinin maustaminen oli erittäin onnistunut ja paprikamajoneesi maukas, rapu-tomaattikombon tuodessa annokseen hyvää tasapainoa.

Pääruoaksi valitsimme Sitruunaa, kurkkua ja seitä (tuore seitimurekepihvi, perunamuusia, sitruunamajoneesia, lämmintä kurkkusalaattia ja retiisiä) sekä Punajuurta, kateenkorvaa ja hirssiä (kateenkorvaa, punajuuripyreetä, haudutettua hirssiä ja ruusukaalia). Seitipihvi oli ihan ok, mutta nosti olemustaan voisen pottumuusin ja taivaallisen sitruunamajoneesin avulla. Lämmin kurkkusalaatti retiisin kera antoivat hyvää, freshiä sävyä kokonaisuudelle. Kateenkorvan suutuntuma saattaa pelästyttää joitakin, mutta se ei ole kokin vika. Varsin mietoon makuun oli löydetty herkulliset kumppanit hirssistä ja punajuuresta, johon yksinään voisi toivoa tiivimpää makua, mutta annoksessa se olisi jyrännyt silloin liikaa. Varsin iisi, mutta toimiva annos, johon olisin silti toivonut hiukan twistiä jostain suunnasta. Kylkeen suositeltu Merlot oli positiivinen yllätys lajia hiukan syrjivälle nauttijalle! Lisähuomio täydellisestä suolan käytöstä läpi aterian. Harvoin kokee. Edes kotona. :)

Jälkkäriksi nautittiin Kanelia, omenaa ja kardemummaa (kanelijäätelöä, uuniomenaa ja omenakääretorttua), Suklaata, kookosta ja banaania (suklaa-brownie, vahvasti banaanista suklaamoussea, kookosjäätelöä ja caramel-kastiketta) sekä Vaniljaa, ananasta ja päärynää (Ananasta, päärynää, melonia ja vaniljajäätelöä). Omena-annos sopi hyvin syksyn ja joulun väliin. Lämminhenkinen uuniomenan maku nosti kotoisat muistot pintaan, joita lisäkaneli jäätelössä olisi vahvistanut entisestään. Jotta asiakkaalle ei tulisi mieleen raflan tarjoavan jälkkäriksi perinteistä hedelmäsalaattia ja jätskiä, meille kerrottiin annoksen eri hedelmien valmistusmenetelmistä, paineistuksesta sun muusta. Ihan jees ne toimivatkin, mutta vaniljajäätelö olisi voinut olla maukkaampaa ja tarjota enemmän vastaparia. Kokonaisuus jäi hiukan latteaksi. Ruokajuomaksi suositeltu siideri oli varsin hauska ja herkullinen valinta. Viini kun ei hedelmien seuraan sovi (ja calvados veisi katteet). Suklaa-jälkkäri oli tuhtia tavaraa – hyvällä tavalla. Ko. raaka-aineiden yhdistelmä herättää minussa lähinnä puistatusmuistoja, mutta sateen piiskatessa ikkunaa suuta pinnoittava suklaanautinto yhdessä suklaalle luodun sherryn kanssa tarjoaa onnistuneen päätöksen hyvälle aterialle.

Koska Bertha on saanut medioissa osakseen pelkkää suitsutusta, lienee sopiva hetki pieneen nipoiluun, ihan rakentavassa mielessä. Alussa pöytään tuotu leipä murustaa auttamatta. Leipäkorin poisnoston yhteydessä voisi pinnan sutaista nopeasti muruista, ettei ne pyörisi hihoissa ja lasinkannoissa loppuiltaa. En tarkoita Chez Dominiquen harjan kanssa paniikinomaista pöytään säntäämistä jokaisen murun perässä. Ihan perus keittiörättipyyhkäisy riittää. Neljän hengen pöydässä yhden paikan ollessa tyhjä voisi sen “aseet” korjata heti pois. Koskematon kattaus jotenkin huutaa jonkun tehneen oharit tai muistuttaa poissaolosta (vaikka näin ei tällä kertaa ollutkaan). Vessa oli tyylikäs ja erityiskiitos yksittäisfroteepyyhkeistä (kuten myös kankaisista ruokaliinoista)! Valkoisten, sinisten ja ruskeiden pyyhkeiden peseminen samassa koneessa aiheuttaa niiden värien sekoittumisen nukan myötä. Ruskea nukka valkoisessa pyyhkeessä vessassa näyttää helposti pahemmalta kuin se onkaan… Vessassa sijaitsevien hammastikkujen toivoisin olevan yksittäispakattuja. Kun satun miehenä tietämään valitettavan pienen käsienpesuprosentin… Näin se nipotuskiintiö täyttyi. :)

Berthan mainetta helppona ruokapaikkana voisi selkiyttää vieläkin rennommalla palvelulla. Tai sitten asteen jäykemmällä. Molemmat sopii mulle. Ravintola Elviiran kaltaista luonnotonta tekohienostuneisuutta ei onneksi ollut. (Ruoka sielläkin oli hyvää.) Berthalaiset kyllä osaavat asiansa. Atmosfääri on sen verran korkeatasoisen oloinen, että pihvipaikkoihin tottunut saattaa pelästyä. Itseäni jäikin hieman hämmentämään, mihin Berthan poppoo paikkaa haluaa viedä. Ihan tässä se vielä tuskin on. Sisustus, musiikki ja keittiön esiintuominen kelpaisi tähdittäjille, hinnat jokaisen (hyvin syömään lähtevän) kukkarolle, ruoka ja viinit ovat yksinkertaisen hyviä, mutta ei tähtiin kurkottavia, palvelu rennon ja jäykän/hienostuneen välimaastossa. Hinnat noussevat suosion myötä ja jonkin verran varaa löytyykin ennen siirtymistä toisille pelikentille. Olisihan se hienoa, jos berthalaiset vain nauttisivat hyvän ruoan tarjoamisesta tamperelaisille ja opettaisivat siinä ohessa meitä lähituottajien ja aitojen makujen saloihin. Ja me puolestamme palkitsisimme tuoreet ravintoloitsijat täysillä pöydillä ja pitkällä varauslistalla. Onko sovittu?

Me, myself & w(I)ne – osa II

Mitä viini mulle merkitsee??

Aina kun aukaisen viinipullon, niin mietin sen taianomaista matkaa, joka on saattanut alkaa jo muutamia vuosikymmeniä sitten. Sen taival on alkanut viiniköynnöksen istuttamisesta, usean vuoden hoitamisen jälkeen rypäleiden poimimisesta ja rypälemehuksi puristamisesta sekä viinin valmistukseen.

Kaataessani viiniä lasiin, niin tulee mieleen kuinka kreikkalaiset pitivät rypälemehun muuttumista viiniksi Jumalan tekosina – ihmeenä! Sitähän se on!

Viinin samanaikainen vaikutus nenääni ja suuhuni, luo läheisen ja intiimin, mutta samalla miellyttävän päihdyttävän hetken. Joskus viini saa polvet tutisemaan ja pään surisemaan, kuten tulinen suudelma (wow).
Viini on mielestäni matka, jossa viisi aistia kokevat joka kerran ainutlaatuisen hetken. Katsoessani pulloa, katson sen muotoa ja etikettiä sekä kaataessani viiniä sen väri mietittyttää samoin kuin viinin liikkuvuus lasissa. Tuoksutessani viiniä, niin sen huumaavat tuoksut tuovat mieleen matkoja, henkilöitä, joitain hetkiä, tuttuja kasviksia ja hedelmiä tai joskus tulevaisuuden suuunnitelmia – toiveitakin. Kaataessani tätä ihanuutta suuhuni, niin joskus tunnen viinin hapokkuuden ja mineraalisuuden , kuivuuden tai makeuden hedelmäisyyden ja marjaisuuden. Välillä suussani tuntuu sen tanniinit, joiden merkitys punaviineissä on, huolimatta sen ‘pahamaineisuudestaan’, ratkaiseva – punaviinin selkäranka. Tuoksut ja maut yhdessä ovat kuin ghettoblaster räväyttäis huoneen täyteen bassomusiikkia ja huoneeseen tulvisi voimakkaita tuoksuja. Molemmista nauttiminen yhdessä vaatii joskus keskittymistä viiniin yksin tai joskus siihen riittää hyvän tai hyvien ystävien seura. Joskus viini suussa tuntuu öljyiseltä ja paksulta tai se saattaa olla hyvin hapokas ja joskus sen runsas mineraalisuus saa huulet törölleen, odottamaan suudelmaa – ‘pusuviini’.
Ai niin… puhuin viidestä aistista… kuulo?! hmm… No kyllä viinipullon avaus, varsinkin samppanjapullon suhaus, olla korvalle herkkua, mutta ehkä enemmän ajattelen viinin sosiaalista merkitystä – mikä viinillä myös on.

Viinin sosiaalinen merkitys tulee esille varsinkin, kun olet ystäviesi seurassa; viinin nauttiminen lisää puheliaisuutta, luo sosiaalista luottamusta ja hyvää tahtoa. En ole koskaan havainnut, että lasillinen viiniä saisi aikaan rähinää tai perheriitaa. Tarjoa lasillinen viiniä ystävälle, niin saat vastalahjana aitoja ja ystävällisiä sanoja.

Pidän viiniä siitä huolimatta ‘elintarvikkeena’. En pidä sitä vain elitistisenä harrastuksena, josta voi nauttia vasta sitten kun osaat kuvailla sen täydellisesti tai tiedät viineistä ‘kaiken’. Viinin nauttiminen mielestäni ei vaadi tietoa! ..oho.. hups.. Kun pitää mielen virkeänä ja aistit valppaana, voit nauttia juodessasi viiniä. Ennemminkin runsas tieto saattaa estää viinistä nauttimisen. Katsoessasi pulloa, sen etikettiä, tietäessäsi rypäleen ja kasvupaikan, niin saatat unohtaa viinin nauttimisen ja siirryt vaan pelkästään toteamaan ja olettamaan tietosi pohjalta viinin luonteen. Tietoa tarvitset varsinkin silloin, kun olet hankkimassa arvoviinejä, koska on oikea aika avata se ja minkä ruoan valmistat sille. Monesti sokkomaistelu ja tuntematon viini lasissa, saattaa antaa viinistä paljon enemmän. Joskus itse keskittyessäni viiniin ja sen ihmeellisiin aromeihin, laitan hetkeksi silmät kiinni – annan muiden aistien nauttia!
Nauttiminen on uuden oppimista, tuttujen asioiden löytämistä, uteliaisuuden tyydyttämistä uusilla asiolla sekä yllättymistä! Eikö?!?!?!

Me, myself & w(I)ne – osa I

Miten viinistä nauttiminen tuli osaksi minua??

Tutustumiseni humalluttaviin juomiin ja kohti Roiton, Salmelan & Mamian bertha -seikkailua ei alkanut oluesta, lonkerosta, siideristä tai edes viinistä, vaan aloitin ulkolaisista vodkista; puolalaiset sekä venäläiset  ’votkat’ olivat ensikosketukseni alkoholijuomiin.
Ensimmäisen ‘tuskallisen’ aamun kohtasin juotuani ystävieni kanssa Martiniquelaisesta Rhum Pécoul -rommia. Seuraavan päivän aamuvuorosta ei tahtonut tulla mitään – onneksi aikaisen aamusiivouksen hoiti hyvä ystäväni, jonka syy myöskin tutustuminen tuon rommin saloihin oli. Rommin nauttiminen jäi tuon kokemuksen jälkeen moneksi vuodeksi – nenäni herkistyi turhankin paljon tuolle huumaavalle tumman rommin tuoksulle, jota hyvissä tuotteissa tänään arvostan!

Nopeasti ohimenneen kokeilun likööreiden ja ‘rinkkirogien’ jälkeen seuraavana tulikin jo viinien vuoro;  aluksi Le Cristal Cardinal ja Prins Oliver - viinit siis ainoastaan valkoisia ja tietenkin Ranskasta!!
Viinien osto oli erittäin hankalaa, koska Alkossa oli tuolloin vielä ‘palvelutiski’ eli itsepalvelusta ei ollut tietoakaan, joten viinin nimi piti osata hyvin sekä ‘tavata’ että ‘lausua’. Siihen aikaan myyjän käden ulottuvilla oli lähinnä se perjantai-kossu sekä korillinen nelosolutta, joten hieman takana olevat asiakkaat tuskailivat, kun myyjä poistui hyllyrivien väliin etsimään ‘rinssiä’ tai ‘kartinaalia’.

Viinit tulivat ja menivät eli kokeilin melko paljon monenlaisia, mutta ihastukseni valkoisiin jäi ja vieläkin nautin valkoisista aavistuksen enemmän kuin punaisista – ehkä fifty/sixty.. tietysti kuohuvat, makeat ja väkevöidyt viinit kiinnostavat myöskin!!

Käytännössä olen lähes koko aikuisiän ollut ravintola-alalla työssä, joten työn kautta ja työkavereilta olen oppinut viineistä paljon. Myös omatoiminen opiskelu ‘vapaa-ajalla’; erilaiset kirjat, internet ja ‘töiden vienti kotiin’ on opettanut paljon. Työn ohessa olen opiskellut Haagassa WSET:n Advanced -kurssin sekä Turun Ammatti-instituutissa Viinimestarikoulutuksen (tnx Anu).

Olen työskennellyt tamperelaisissa hotelleissa, joissa viinit on näytellyt suurta osaa työssäni; Scandic Tampere City Rautatiekadun varrella (tnx Jaana & Rauno), Scandic Hotels Rosendahl Pyynikin upeissa maisemissa (tnx Sari), Holiday Club Tampereen Kylpylä ja KlubiKeittiö (tnx Tommi & Jaana) sekä Sokos Hotel Ilves kaupungin ytimessä ja sen maukas Ravintola Masuuni (tnx Heikki, Janne, Mikko & Ville).

Tiesitkö tämän ‘berthasta’??

Otin selvää missä muualla bertha -nimi esiintyy kuin Ravinteli berthassa.

Bertha nimenä on alkujaan germaaninen naisen nimi. Nimi tulee sanasta berath, joka tarkoittaa ‘kirkas, kuuluisa’. Frankit antoivat tyttärilleen tätä nimeä jo 500-luvulla. 

Kuuluisia bertha -nimisiä naisia ovat olleet mm.  Bertha Kent’in kuningatar, Abbedissa Bertha Val d’Or, Bysantin kuningatar Bertha Sulzbach, kuubalainen yleisurheilija Bertha Diaz, itävaltalainen kirjailija ja pasifisti Bertha von Suttner sekä ruotsalainen muusikko ja säveltäjä Bertha Tammelin ja vielä ‘babysitterinä’ George W. Bush’n Marvin-veljelle oli Bertha Champagne -niminen henkilö.

Mitä muuta bertha -nimen taakse kätkeytyy?  Bertha -niminen cava löytyy, kylä Minnesotassa, ravintola Cape Town’ssa sekä  Grateful Dead -nimisellä bändillä on biisi, jonka nimi on Bertha.

Kuuluisin Bertha taitaa kuitenkin olla Iso Bertha (kyllä mekin tullaan vielä Ravinteli Berthana ponnistaan tietoisuuteen) . Big Bertha on kuuluisa raskas haupitsi, jota saksalaiset käyttivät  ensimmäisessä maailman sodassa, mutta se on myös Teksasin Yliopiston Longhorn Band’in rumpu - yksi suurimmista bassorummuista maailmassa! Haupitsin nimen on saanut myös golf club, NYPD’n pommiajoneuvo ja suurien rautatiepenkkojen tekemiseen tarkoitettu laite sekä Marvel Comics’in superhero-sarjakuvahahmo.

Monia asioita kätkeytyy siis bertha-nimen taakse.