Palaute: Heipä hei hyvän ruuan tekijät! Koska olemme hyvän ruuan ystäviä, niin haluamme myös jättää palautteen käynnistämme la 21.5. Ensinnäkin suuri kiitos siitä, että sain turvallisin mielin aterioida alusta loppuun allergiasta huolimatta ;=) Pieninä parannuskohtina mieheni huomatti, että olisi voinut olla kasvikset(fenkoli esim.) kypsempiä ja kalaa enemmän annoksessa. myös annokseen kuuluvan katkaravun hän olisi suonut näkyvän ihan kokonaisena annoksessa kastikeen sijaan. Nämä siis ottaen huomioon, että annos kyllä upposi hvyin alas näinkin, mutta kehittämismielessä ? ja näin ihan lopuksi täytyy vielä kiittää erittäin hyvästä kokonaisuudesta–siitä kuinka naudan lapaan oli saatu kerrassaan todella loistava kypsyysaste kohdalleen ja alkuruuan häränhäntä annos oli kekseliäs tapioca-helmineen ja kastikkeineen–kiitos siitä. Pasille erityiskiitos loistavasta juomakulttuurin sivistämisen harppauksesta.

Hei!

Olimme antaneet ystäväpariskunnallemme joululahjaksi yhteisen illan
luonanne. Ensimmäisen kerran yritimme tulla ti 1.3., mutta soittaessani
kuulin, että olitte juuri sen päivän viinikoulutuksessa. Harmitti silloin,
mutta ehkä siitä jotenkin hyödyimmekin, kuka tietää   Seuraavan kerran
löysimme kaikille neljälle (ja lastenhoitajille) sopivan ajan kalenterista
ja varasimme pöydän to 10.3., mutta sen jouduinkin sitten perumaan, kun
puolet meistä oli vatsataudissa. No, kolmas kerta toden sanoi tässäkin eli
lopulta eilen to 19.5. onnistuimme tässä kauan ja hartaasti suunnitellussa
illanvietossa.

Soittelin teille päin muistaakseni lauantai-iltana kiireisimpään aikaan,
jolloin Mika vastasi puhelimeen ja hyvin ystävällisesti kertoi tilanteen ja
kysyi, voisiko soittaa takaisin heti, kun kiireisin hetki on ohi. No,
tottahan toki. Ja niin sitten puhelin soi noin kolmen vartin kuluttua ja
jotenkin hän vielä onnistui muistamaan, että kyse oli neljästä hengestä (ja
ruumiista myös, tai pitäisikö sanoa kehosta, ruumis kuulostaa kovin
kuolleelta) ja torstaista 19.5. Ja meille kuulemma pöytä järjestetään ja
ehdottamani kellonaikakin (18.30) oli kuulemma oikein hyvä, kun isompi
seurue on tulossa klo 19, niin olemme jo päässeet siihen mennessä vähän
alkuun.

Eilen sitten astuimme ovesta sisään. Kaunis ulko-ovi! Eteinen vaikutti vähän
ahtaalta. Nolo huitoa takkia pois päältään ruokailijoiden selkää hipoen.
Missähän meidän pöytämme mahtaa olla? Vähän jännitti. Ja sitten meidät
ohjattiin omaan huoneeseen (kabinetiksi taidatte sitä kutsua). Wau!
Ikkunasta saattoi seurata työskentelyä keittiössä. Mielenkiintoista.
Jostakin lehdestä olinkin lukenut, että koko seinä olisi lasia ja pääsisi
näkemään, mitä keittiössä tapahtuu. Vasta jälkeenpäin tulin ajatelleeksi,
että muista pöydistä ei keittiöön kyllä olisi nähnytkään. Olin odottanut
tuota näkymää ja olisin ollut pettynyt, jos odotukseni ei olisi toteutunut,
vaikka en siitä pöytää varatessani ollut osannut sanoa.

Ruokalista. Ahaa, vasikka on vaihtunut häränhännäksi. Ehkä muu osa
härkävasikasta on jo syöty, vain häntä on jäljellä Lapsena (siis joskus
kultaisella 70-luvulla) muistan, että päiväkodissa syötiin
häränhäntäkeittoa. En muista sen mausta mitään muuta kuin sen, että hyvää
oli. Kun viime joulukuisella Bremenin matkalla ravintolan listalta löytyi
häränhäntäkeittoa, minun ei kauaa tarvinnut miettiä,mitä tilaisin. En
tavoittanut siitä lapsuuden makua, mutta olihan se ihan ok. Mutta
häränhäntää olisi tarjolla, kai se soppaa tarkoittaa. Otanpa sitä ja
katsotaan.

Juomapaketti. Olipa kiva, että valmiiksi oli mietitty sekin mahdollisuus,
että tällaisia viinin mausta (varsinkin valkoisen) pitäviä, mutta sitä
(varsinkin punaista) suht huonosti kestäviä voi olla olemassa, joten
tarjoilijalla oli heti tarjota vaihtoehto: puolipaketti
(tai-mikähän-sen-nimi-nyt-olikaan).

Ja sitten tuotiin alkuruuat. Onpa pieni annos. Kukkakaalivaahto (tai mikä
ikinä sen oikea hieno nimi olikaan) oli suussasulavaa. Ja häränhäntä.
Sellaista herkkua en ole tainnut ennen maistaakaan. Siitä voi siis tehdä
muutakin kuin lientä. Pitääköhän alkaa etsiä häntäreseptejä ja kysyä
Kauppahallista, saako sieltä sellaisia No, ehkä se vaatii pientä
harjoittelua….

Pääruuaksi 52 tuntia haudutettua porsaan niskaa ja mitä kaikkea muuta siinä
olikaan. En ole mikään kastikeihminen, mutta sitä kastiketta olisin voinut
syödä vaikka lusikalla. Niska oli taivaallista. Äsken jo sanoin, että
häränhäntä oli parasta, mitä olen syönyt, mutta nyt loppuu adjektiivit heti
alkuunsa. Niskaa ja häntää Onpa ihanaa – paitsi periaatteen tasolla, myös
käytännössä – että käytätte koko ruhon. Ettei aina pelkkiä pihvejä. Vaikka
teillä varmaan nekin ovat jotain ihan muuta kuin ne, mitä olen tähän asti
syönyt.

Kävi sikäli huono tuuri, että näiden molempien kanssa viini osui olemaan
punaista. No, uskalsin vähän maistella kuitenkin. Ehkä ensi kerralla
valitsenkin ruuat siten, että saan kaikkien lajien kanssa valkoista:) Ehkä
sellainenkin valintaperuste on mahdollinen.

Jälkkäriksi valkosuklaata ja mansikoita ym. Minttu näytti aika hyvin
hautaavan valkosuklaan maun alleen. En varmaan olisi tunnistanut siitä
valkosuklaata, ellen olisi tiennyt. Mutta tämän kanssa tuli valkoista.
Makeaa ja jalohomeista. En ikinä olisi erehtynyt ostamaan sellaista kaupasta
(kiitos ei makealle viinille ja homeelle, niin ennakkoluuloinen sitä ihminen
voi olla). Aika erikoinen maku, mutta oikein hyvä. Oikein hyvä. Olen
lukenut, että viini voi täydentää ruokaa, mutta enpä ole sellaista osannut
ennen aistia. Jälkiruuan kohdalla taisin saada ideasta kiinni…  Olisiko
mahdollista vielä saada tietää, mikä viini se oli, jota eilen tarjoiltiin
valkosuklaan kera? Ehkä voisin käydä etsiskelemässä sitä tai jotain sen
tyyppistä kaupasta

Palvelu oli ystävällistä ja kiireettömän tuntuista (vaikka keittiössä ja
tarjoilussa varmaan kiirettä piisasi). Sai vain olla ja ihmetellä, mitä
kaikkea kaunista ja herkullista eteen kannetaan. Autuaallista. Eikä
tarvinnut kotona enää iltapalaa sen jälkeen, että kyllä annokset rauhassa
nautittuina olivat juuri sopivan kokoisia

Että tattis vaan.

On jo tänään tullut kehuttua muillekin, eivätkä kehumiset varmaan tähän jää.

Valoa päivään!

Palautetta nettisivuilta

Palaute: Kovasti konseptistanne kiinnostuneena sekä etukäteen lukeneena sekä kuulleena olimme vähintäänkin korkeilla odotuksilla ladattuja viime perjantaina saapuessamme 17 aikaan ravintolaanne.Mutta täytyy sanoa että silti yllätti!
Tarjoilijan asiantunteva sekä persoonallisen miellyttävä olemus sulatti pakkaspäivän heti pöytään istuessamme.Lämpöä lisäsi paikan viihtyvyys….jo noilla elementeillä päivällisestä ei olisi voinut kovinhuonoa tullakkaan mutta kun pääasia eli ruoka oli aivan sanoinkuvaamattoman hyvää niin ….
Makujen ja viinien yhdistelmä toimi oivallisesti.Pystyi nauttimaan paitsi kokonaisuudesta,viinin ja ruuan liitosta ,myös maistelemaan upeista ruoka-aineksista tehtyjä teknisesti ja esteettisesti hiveleviä ruoka-annoksia ja toisaalta paneutumaan viininkin sielunelämään.
Toivon menestystä ja uskon siihen…..itse sain omaan kokkiharrasteeseeni varmasti lähtemättömän jäljen Hauen sekä Häränposkenkäytöstä…….kiitos !

Palautetta nettisivuilta

Palaute: Hei, Kävin ruokailemassa yhteistyökumppaneiden kanssa ja myös Keliakialiiton asiantuntijaneuvosto ruokaili teillä 4.2. Osa ruokailijoista oli keliakiaa sairastavia ja myös itse olen.  Ravintola ja palvelu saa kiitokset, mutta suurin huoli on siitä että tarjoatte gluteenittoman leivän sijasta popgornia. Se on vielä pahempi kuin riisikakku jota enne aina tarjottiin. Todella paha mieli tulee siitä että toisille tuodaan tuoretta rapeaa leipää. Tampereella on Brander joka valimistaa gluteenitonta leipää ja esim. tistaisin tuo tuoretta kahviloihin. Myös Pirjon Pakari tekee ja toimittaa tuoretta leipää ja Vuohelan Herkkupuoti tuo useamman kerran viikossa tuoretta leipää. Toki jos itse haluatte valmistaa leipää esim. vuokaleipä olisi ihan helppo toteuttaa ilman kontaminaatiovaaraa. Keliakiaa sairastavia on tällä hetkellä Suomessa noin 30 000. Pirkanmaalla runsaat 2000. Toivon että panostatte myös tähän asiakasryhmään. Keliaakikko tuo tullessaan monta
muuta asiakasta jos palvelu pelaa.

Pyrimme palvelemaan kaikkia asiakasryhmiä tasapuolisesti. Ravintelista löytyy aina jokin gluteeniton ruokavaihtoehto ja aikamme harjoiteltuamme uskalsimme tuoda tarjolle myös gluteenittoman näkkileivän juureen leivoton vehnälaipämme rinnalle. Vaikka itse kehunkin, niin on meinaan hyvää…

Palautetta nettisivuilta

Palaute: Lämmin kiitos

Juhlimme lauantai-iltana vaimoni synttäreitä Teillä. Pikkutytöt mukaanlukien 11 henkeä. Juhlapäivänä odotukset olivat korkealla ja ne täyttyivät!

Annokset kauniita, erinomaiset raaka-aineet, ammattitaidolla tehty, loistavat viinit, tyylikäs miljöö. Hyvä palvelu. Pelkistäen: tosi tyylikäs kokonaisuus. Viisi tähteä!

Palautetta nettisivuilta

Palaute: Loistava palvelu (loistavat myyntipuheet myös ).
Herkullinen ruoka.
Hurmaavat – ja hyvin mielenkiintoiset – viinit.

Tänne tulen uudestaan. Ihan Turusta saakka.

Palautetta nettisivuilta

Palaute: onko kyseessä glokaali vai globaali kettiö ?

Palautetta nettisivuilta

Palaute: nojaa katsoin wikistä ja taitaa olla glokaali !
sama oikeinkirjoitusintoilija…

…mutta mutta… onhan meillä toki muitakin viinejä kuin suositusviinit. Olemme avaamisestamme lähtien kartuttaneet viinikellarimme tarjontaa, joista on ‘kellarilistaus’ viinilistassamme.  Kellarilistalla eli berthan helmet -listalla on tarkoituksena tarjota asiakkaille ’kaikenmaailman’viinejä – joillakin niistä on erittäin rajattu saatavuus. Hinnoittelu on viineille rento ja asiakasystävällinen, koska tarkoituksenamme ei ole rankaista arvokkaampia viinejä ‘kertoimillla’, koska tälläisen viinin hankkimiseen, säilyttämiseen sekä pullon avaamiseen ja lasiin kaatamiseen minulla menee suurin piirtein sama aika kuin edullisemmankin!!

Täällä blogissa esittelen joitain ‘ihquja’ viinejä kellaristamme, mutta muistathan, että osalla tuotteista on todellakin rajattu saatavuus, jolloin ne on jo voitu myydä tullessasi nauttimaan berthaan.

Talon viinimme on siis samppanja - Larmandier-Bernier Blanc de Blancs NV, joten on luonnollista, että kerron aluksi muutamista kellarimme samppanjoista.

Talon viinimme tuottajalta listallamme on toinenkin tuote eli Terre de Vertus, single-cru samppanja biodynaamisesti viljellyistä chardonnay -rypäleestä, jotka tulee  Les Barillers ja Les Faucherets -palstoilta Vertus’ta. Samppanja on non-dosé eli makeuttamaton, jonka jäännössokeri on vain 0,9g/l. Samppanja on hyvin intensiivinen, hedelmäinen ja sekä persoonallinen.

Toinen biodynaamisen samppanjatalo, jonka cuvéet meillä kellarissa odottavat aukaisua on Champagne Laherte Frères. Samppanjat ovat  Les Clos Extra Brut ja Les Vignes d’ Autrefois Extra Brut. Les Clos’n rypäleet ovat;  10% Fromenteau, 8% Arbanne, 14% Pinot Noir, 18% Chardonnay, 17% Pinot Blanc, 18% Pinot Meunier ja 15% Petit Meslier. Les Vignes d’Autrefois Extra Brut’ssa on taas 100% Pinot Meunier.

Champagne Deutz’lta meillä on Demisec Champagne, Millésime 1993  ja lisäksi magnumpullo Brut 2005. Demisec on hyvä valinta jälkiruoaksi tai jälkiruoan seuraksi, -93 herkutteluun ja eloisa Brut -05 koko menulle!

Sampanjatalo Champagne Cédric Bouchard’lta kellarissamme on heidän Roses de Jeanne La Bolorée 2005. Samppanja on 100% Pinot Blanc ja 0,2107 hehtaarin kokoiselta tarhalta, jonka köynnökset istutettiin vuonna 1961!! Cédric Bouchardin tavoitteena on tuottaa huippuluokan valkoviiniä hieman Burgundin tyyliin ja kuplat ovat hänelle ikään kuin ”sivuseikka”. Bouchardin Samppanjoissa on noin 4,5 ilmakehän paine (yleensä 6) ja tästä syystä hänen Samppanjoissaan on hyvin viettelevä ja kevyesti kuohuva rakenne.

Ehkäpä tunnetuin samppanjatalo meillä on Champagne Billecart-Salmon. Heiltä samppanjavalikoimamme on valikoitunut Billecart-Salmon Brut Rosé NV. Billecart-Salmon tuottaa nykyään noin 1,8 miljoonaa pulloa Samppanjaa. Rypäleet saadaan osin omilta tarhoilta ja osin sopimusviljelijöiltä. Yhteensä tarhojen pinta-ala on noin 200 hehtaaria, josta 30 hehtaaria on talon omistuksessa.

Uusin samppanja tulee suoraan ‘huipulta’ – Piper-Heidsieck Rare 2002. Rare -02 valittiin yli 1000 markkinoilla olevan samppanjan joukosta ykköseksi marraskuussa 2010 FINE Champagne Magazine lukijoiden yllätykseksi. Piper-Heidsieck Rare -02 sai siis tittelin Paras Samppanja 2011 – taakse jäi paljon huippu- kuplajuoman valmistajia. Tässä Top 10 samppanjaa;

1. Piper-Heidsieck Rare 2002 95p

2. Dom Pérignon Rosé 2000 95p

3. Charles Heidsieck Blanc des Millénaires 1995 93p

4. Charles Heidsieck Vintage 2000 93p

5. Louis Roederer Cristal Rosé 2002 93p

6. Ruinart Dom Ruinart Rosé 1996 93p

7. Dom Pérignon 2002 92p

8. De Saint Gall Grand Cru Extra Brut Blanc de Blancs NV 92p

9. Veuve Clicquot Vintage 2002 92p

10. Chartogne-Taillet Fiacre NV 92p

Suomeen kyseistä tuotetta tuli 100 pulloa, Ruotsiin vain 40 – berthan kellarissa lepäilee tänään 12ploa!! Ei muuta kuin nauttimaan parasta!!

Ravinteli berthaan valisemani talon viini on samppanja!  …niimpä samppanja!! …ei vain kuplivajuoma vaan oikea samppanja – champagne’n alueelta Ranskasta.

Valitsemani samppanja tulee tuottajalta, joka on Larmandier-Bernier -niminen samppanjatalo.

Tässä pieni tarina maahantuojan sivuilta;

“Larmandierin ja Bernierin suvut ovat vaikuttaneet Champagnen seudulla jo Ranskan vallankumouksen ajoista lähtien. 1900-luvun alussa Jules Larmandier alkoi toimittaa Samppanjoitaan Pariisin kuuluisimpiin ravintoloihin, kuten La Tour d’Argentiin ja Tailleventiin. Vuonna 1971 Julesin pojanpoika Philippe Larmandier perusti vaimonsa Elisabeth Bernierin kanssa nykyisen Larmandier-Bernierin Samppanjatalon, joka sijaitsee Côte de Blancs-alueen eteläpäässä, Vertusin kylässä. Vuonna 1988 Philippen ja Elisabethin poika, Pierre Larmandier, aloitti tilan johdossa. Talon on vuodesta 2003 lähtien toiminut sertifioidusti biodynaamisin periaattein tavoitteena kasvualueelleen tyypillisiä, huippulaatuisia Samppanjoita. Talon omistuksessa on 15 hehtaaria viinitarhoja, jakautuen viiden kylän alueelle (Vertus, Cramant, Chouilly, Oger ja Avize). Tuotannossa on 85 % chardonnayta ja 15 % pinot noiria. Laadun kulmakiviä ovat biodynaamisen viljelyn ohella sijainniltaan erinomaiset tarhat ja rajoitettu satoisuus. Tavoitteena on terveet, kypsät rypäleet.
Alkoholikäyminen tapahtuu villihiivoilla palstoittain sekä terästankeissa että erikokoisissa tammitynnyreissä. Sekoitus tehdään satovuoden jälkeisenä keväänä ja toukokuussa viinit pullotetaan toista pullokäymistä varten. Tätä seuraa pitkä kypsytys ja normaalissa järjestyksessä tanssitus ja korkinpoisto. Sokerointi on vähäistä, Premier Cru Blanc de Blancsin osalta vain 5 g/l.
Talon tuotannossa on viisi Samppanjaa ja yksi viini, Vertus Rouge. Talon tyyli on hyvin elegantti ja mineraalinen. Kokonaistuotanto vuodessa on noin 120 000 pulloa.
Talo on saanut viime vuosina erittäin hyviä arvioita ranskalaiselta lehdistöltä; mm. La Revue du Vin de France-lehti on antanut talolle sen laadusta 2 tähteä kolmesta mahdollisesta.”

Larmandier-Bernier Brut Premier Cru Blanc de Blancs NV on 100% biodynaamisista Chardonnay -rypäleistä valmistettu samppanja, joka ei ole vuosikertasamppanja. Rypäleet poimitaan neljän eri kylän alueelta eli yhden premier cru -tasoinen kylän, Vertus’n, sekä kolmen grand cru -tasoisen kylän tarhoilta; Oger, Avize, Cramant. Samppanjamme dosage eli makeutus on vain 5g/l ja siinä yhdistyy hienostunut mineraalisuus yhdessä ihanan hedelmäisyyden kanssa sekä lopussa on pitkä ja nautinnollinen kermaisuus.

Aluksi pohdin, että onko samppanjan ottaminen talon viiniksi liaan suuri riski?? 

Tänään voin kertoa, että berthassa talon viiniä on myyty avaamisemme jälkeen, eli syyskuun alun, jo mahtavat 500 pulloa!! Asiakaspalaute tuotteesta on ollut pelkästään hyvää. Miksikäs ei – onhan samppanja SE jalojuoma, jota ilman ei voi elää!

Jokaisella meidän henkilökunnasta (pojat ja Pade) on varmasti oma tarinansa kerrottavana hujauksessa sujuneesta syksystä. Ravintolaa tai varsinkin ravintelia perustettaessa tarvitsee olla jonkinlainen mielikuva tulevasta – olimme maalailleet mieliimme suomalais-ugrilais melankolian viitoittaman inhorealistisen kuvan, mitä kaikkea saattaa tulla eteen tai kuinka vähän asiakkaita voisimme saada tutustumaan tuotteeseemme ja ennen kaikkea meihin. Onneksi jo sisustuksesta hehkuva keski-eurooppalainen postiivisuus sai myös todellisessa elämässä voiton.  Ravintelin pyörittäminen on ollut 26 kertaa huikeampaa kuin koskaan olisi voinut hurjimmissa unelmissa kuvitellakkaan.  Asiakkaat ovat ottaneet meidät yltiöpäisen hyvin vastaan, olemme saaneet nauttia ylistävistä arvioista ja saaneet todella myönteistä palautetta – oikeastaan hieman jopa pelottaa saamamme positiivinen noste tai itseasiassa, että se ajan myötä vähenisi.  Tulemme tekemään kaksinverroin töitä luottamuksen ylläpitämiseksi, sillä sen verran hyvältä se tuntuu ettei sitä halua missään nimessä kadottaa. Epävirallisen laskenna mukaan ensi maanantaina lanseerataan 33. menuversio – siinä mielessä voidaan varmasti ainakin todeta, että olemme pysyneet parammin kuin hyvin lupauksessamme tuoda joka viikko jotain uutta. Nytkin mieli kihisee tiistaina lanseerattavan menun ympärillä; ajattelin yllättää muun henkilökunnan vaihtamalla kerralla melkein kaikki alku- ja jälkiruoat.  Maltti ei meinaa riittää, koska maailma on pullollaan ruokia ja raaka-aineita joita haluasi valmistaa ja tarjota asiakkaillemme, vaatii suoranaista itsehillintää malttaa mielensä pitää edes viikon samoja ruokia listalla.

Pidot berthan pöydässä

Tampereen ruokaravintolaskene ei ole nähnyt Ravinteli Berthan kaltaista komeettaa vuosikymmeniin. Median lemmikkinä pari kuukautta hemmoteltu rafla oli toki testattava. Kunhan vain sai ensin pöydän varattua.

Kuukautta ennen varaaminenkaan ei riittänyt, vaan pöytä löytyi lopulta neljännestä vaihtoehtopäivästä. Parempi myöhään… Kuulinpa juuri, että edellisellä viikolla oli ollut yhteensä yksi pöytä vapaana. Siis koko viikkona.

Ennakko-odotukset olivat poikkeuksellisen korkealla, koska lukuisista lukemistani arvosteluista oli löytynyt vain pari sivuseikan tasoista soraääntä. Vahvimman (ja kenties myyvimmän) arvion antoi Kauppalehti Optio 16 pisteen saldollaan. Sen yli päässeet ovatkin jo Michelinin tähtikaartia.
Saavuimme perjantaina klo 20.30, jolloin ravintola oli reilu puolillaan. Loppujen lopuksi yhteen kahden hengen pöytään ei ketään edes ilmaantunut. Hetken eteisessä haahuiltuamme, meille neuvottiin laittamaan takit naulakkoon ja ohjattiin pöytään. Berthaa on kuvailtu rennon bistromaiseksi paikaksi, jonne on helppo tulla ja oman kukkaron kestää. Oma näkemykseni bistrosta on rouheampi ja lämminhenkisempi, mikä ei ole suinkaan paikalle haitaksi. Varsin tyylikkäältä näyttää, jos paria tyynykuosia ei oteta huomioon. Valaistus on keskimääräistä voimakkaampi ja tarjoilu hienostuneempaa, minkä takia heitän koko bistro-käsitteen tässä yhteydessä kompostiin. Bertha on kohtuuhintainen fine dining -ravintola, jossa ei palvella seipään nielleenä eikä ruoalla heitellä voltteja – korkeintaan kärrynpyöriä.

Pöytään tuodaan aluksi lähituottajan jauhoista itse tehtyä erinomaista leipää sekä lähivoita.
Ruokalistalta löytyy alku-, pää- ja jälkiruokia kutakin kolme kappaletta, joista saa valita mieleisensä 37 euron menuhintaan. Suositusviinipaketti kustantaa 20 euroa. Annokset on nimetty pääraaka-aineiden mukaan. (Muisti, kuvatulkinta ja termistö saattavat annoksissa hiukan pettää, pahoittelut siitä, toim. huom.)
Alkuruoaksi nautimme Suppilovahveroa, gnocchia ja kurpitsaa (“anopin keräämiä sieniä”, gnoccheja, paistettua kurpitsaa, rapeaa salviaa ja ranskankermaa) sekä Jokirapua, haukea ja paprikaa ( ~ haukiterriiniä, jokirapu-tomaattisalaattia paprikamajoneesilla ja kuivatulla kampasimpukan mädillä). Gnocchi-annos täräytti alkusoinnut voimalla. Maut osuivat täydellisesti nappiin ja vaikka hiukan epäilin gnocchien paistuneen yli ja koostumuksen kumimaisuutta, en olisi parempaa starttia uskaltanut edes toivoa. Sesongin sinfoniaa! Haukiterriinin maustaminen oli erittäin onnistunut ja paprikamajoneesi maukas, rapu-tomaattikombon tuodessa annokseen hyvää tasapainoa.

Pääruoaksi valitsimme Sitruunaa, kurkkua ja seitä (tuore seitimurekepihvi, perunamuusia, sitruunamajoneesia, lämmintä kurkkusalaattia ja retiisiä) sekä Punajuurta, kateenkorvaa ja hirssiä (kateenkorvaa, punajuuripyreetä, haudutettua hirssiä ja ruusukaalia). Seitipihvi oli ihan ok, mutta nosti olemustaan voisen pottumuusin ja taivaallisen sitruunamajoneesin avulla. Lämmin kurkkusalaatti retiisin kera antoivat hyvää, freshiä sävyä kokonaisuudelle. Kateenkorvan suutuntuma saattaa pelästyttää joitakin, mutta se ei ole kokin vika. Varsin mietoon makuun oli löydetty herkulliset kumppanit hirssistä ja punajuuresta, johon yksinään voisi toivoa tiivimpää makua, mutta annoksessa se olisi jyrännyt silloin liikaa. Varsin iisi, mutta toimiva annos, johon olisin silti toivonut hiukan twistiä jostain suunnasta. Kylkeen suositeltu Merlot oli positiivinen yllätys lajia hiukan syrjivälle nauttijalle! Lisähuomio täydellisestä suolan käytöstä läpi aterian. Harvoin kokee. Edes kotona.

Jälkkäriksi nautittiin Kanelia, omenaa ja kardemummaa (kanelijäätelöä, uuniomenaa ja omenakääretorttua), Suklaata, kookosta ja banaania (suklaa-brownie, vahvasti banaanista suklaamoussea, kookosjäätelöä ja caramel-kastiketta) sekä Vaniljaa, ananasta ja päärynää (Ananasta, päärynää, melonia ja vaniljajäätelöä). Omena-annos sopi hyvin syksyn ja joulun väliin. Lämminhenkinen uuniomenan maku nosti kotoisat muistot pintaan, joita lisäkaneli jäätelössä olisi vahvistanut entisestään. Jotta asiakkaalle ei tulisi mieleen raflan tarjoavan jälkkäriksi perinteistä hedelmäsalaattia ja jätskiä, meille kerrottiin annoksen eri hedelmien valmistusmenetelmistä, paineistuksesta sun muusta. Ihan jees ne toimivatkin, mutta vaniljajäätelö olisi voinut olla maukkaampaa ja tarjota enemmän vastaparia. Kokonaisuus jäi hiukan latteaksi. Ruokajuomaksi suositeltu siideri oli varsin hauska ja herkullinen valinta. Viini kun ei hedelmien seuraan sovi (ja calvados veisi katteet). Suklaa-jälkkäri oli tuhtia tavaraa – hyvällä tavalla. Ko. raaka-aineiden yhdistelmä herättää minussa lähinnä puistatusmuistoja, mutta sateen piiskatessa ikkunaa suuta pinnoittava suklaanautinto yhdessä suklaalle luodun sherryn kanssa tarjoaa onnistuneen päätöksen hyvälle aterialle.

Koska Bertha on saanut medioissa osakseen pelkkää suitsutusta, lienee sopiva hetki pieneen nipoiluun, ihan rakentavassa mielessä. Alussa pöytään tuotu leipä murustaa auttamatta. Leipäkorin poisnoston yhteydessä voisi pinnan sutaista nopeasti muruista, ettei ne pyörisi hihoissa ja lasinkannoissa loppuiltaa. En tarkoita Chez Dominiquen harjan kanssa paniikinomaista pöytään säntäämistä jokaisen murun perässä. Ihan perus keittiörättipyyhkäisy riittää. Neljän hengen pöydässä yhden paikan ollessa tyhjä voisi sen “aseet” korjata heti pois. Koskematon kattaus jotenkin huutaa jonkun tehneen oharit tai muistuttaa poissaolosta (vaikka näin ei tällä kertaa ollutkaan). Vessa oli tyylikäs ja erityiskiitos yksittäisfroteepyyhkeistä (kuten myös kankaisista ruokaliinoista)! Valkoisten, sinisten ja ruskeiden pyyhkeiden peseminen samassa koneessa aiheuttaa niiden värien sekoittumisen nukan myötä. Ruskea nukka valkoisessa pyyhkeessä vessassa näyttää helposti pahemmalta kuin se onkaan… Vessassa sijaitsevien hammastikkujen toivoisin olevan yksittäispakattuja. Kun satun miehenä tietämään valitettavan pienen käsienpesuprosentin… Näin se nipotuskiintiö täyttyi.

Berthan mainetta helppona ruokapaikkana voisi selkiyttää vieläkin rennommalla palvelulla. Tai sitten asteen jäykemmällä. Molemmat sopii mulle. Ravintola Elviiran kaltaista luonnotonta tekohienostuneisuutta ei onneksi ollut. (Ruoka sielläkin oli hyvää.) Berthalaiset kyllä osaavat asiansa. Atmosfääri on sen verran korkeatasoisen oloinen, että pihvipaikkoihin tottunut saattaa pelästyä. Itseäni jäikin hieman hämmentämään, mihin Berthan poppoo paikkaa haluaa viedä. Ihan tässä se vielä tuskin on. Sisustus, musiikki ja keittiön esiintuominen kelpaisi tähdittäjille, hinnat jokaisen (hyvin syömään lähtevän) kukkarolle, ruoka ja viinit ovat yksinkertaisen hyviä, mutta ei tähtiin kurkottavia, palvelu rennon ja jäykän/hienostuneen välimaastossa. Hinnat noussevat suosion myötä ja jonkin verran varaa löytyykin ennen siirtymistä toisille pelikentille. Olisihan se hienoa, jos berthalaiset vain nauttisivat hyvän ruoan tarjoamisesta tamperelaisille ja opettaisivat siinä ohessa meitä lähituottajien ja aitojen makujen saloihin. Ja me puolestamme palkitsisimme tuoreet ravintoloitsijat täysillä pöydillä ja pitkällä varauslistalla. Onko sovittu?

Valoisa keidas Alepupin ja pornokaupan välissä
Ravinteli Bertha: Tampereelle on vihdoin avattu gourmetravintola, joka ei käy kukkarolle
Ravinteli Bertha, Rautatienkatu 14, Tampere, www.ravintelibertha.fi, p. 0400 355 477, sähköposti: bertha@bertha.fi.

Avoinna ti-pe 16.30-24, la 13-24.

Mikä? Aikanaan ravintola Näsineulassa ja Masuunissa tamperelaisten makuhermoja hellinyt keittiömestari Mika Roito halusi palata osuuskaupan johtotehtävistä kauhan varteen ja perusti oman ravintolan yhdessä Euroopan huippukeittiöissä keittäneen Pekka Salmelan ja Masuunista tutun viinimestarin Pasi Mamian kanssa.

Kolmikko ilmoittaa tekevänsä glokaalia (globaali+lokaali) ruokaa avoimella mielellä ja raaka-ainelähtöisesti, viikon parhaiden saatavissa olevien raaka-aineiden pohjalta. Rentoa otetta ruoanlaittoon viestii myös se, että he nimesivät Berthan ravinteliksi eivätkä ravintolaksi.

Sijainti: Mika Roiton mukaan asiakkaat löytävät parhaiten perille, kun kertoo Berthan sijaitsevan Alepupin ja pornokaupan puolivälissä. Rautatieläisten talo Hämeenkadun ja Rautatienkadun kulmauksessa on lähes ihanteellinen paikka ravintolalle, jos pitää kaupungin sykettä ja ohikulkevaa ihmisvilinää myönteisenä ominaisuutena.

Tunnelma: Ravintola on sisustukseltaan hienompi kuin etukäteen osaa odottaa. Itse oletin ennakkopuheiden perusteella tulevani bistrotyyppiseen ravintolaan, mutta kirkkaat valot ja sileät puupinnat viestivät enemmän kalliista gourmet-ravintolasta kuin mutkattomasta pistäytymispaikasta. Mielikuva osoittautuu vääräksi.

Ravintolasali on tyylikkäästi ja rauhoittavasti jaettu kahteen osaan ja upeat tiiliseinät tuovat yli 100-vuotiaan rakennuksen historian lähelle. Valaistus tuntuu varsinkin pimeän aikaan liian kirkkaalta ja ikkunapöydässä on verhojen puuttumisen takia olo kuin näyteikkunassa.

Palvelu: Ilahdun aina, kun ruoan laittanut kokki tai keittiömestari tuo annoksen pöytään itse ja kertoo, mistä ja miten se on tehty. Yhtä vaikuttavaa on se, että viiniä kaatava tarjoilija tietää, mistä viini on peräisin ja miksi se on valittu juuri tälle ruokalajille. Omistajavetoinen ravintola päihittää ketjupaikat siinä, että henkilökunta on koko sydämellään mukana.

Omalla käynnilläni sattui kaksi pientä lipsahdusta. Ravintolaan saapuessamme tarjoilijat olivat juuri keittiössä ja jouduimme hetken aikaa seisomaan salissa hölmistyneinä.

Ravintolassa eivät myöskään käyneet vielä yleisimmät luottokortit, mutta asiaan on tulossa korjaus.

Ruoka: Keittiön kunnianhimo on korkealla tasolla. Eskolan vasikanpotkaa oli kypsennetty 36 tuntia ja raviolin kanssa tarjottavaa häränhäntälientä peräti neljä vuorokautta. Tarjolla ei siis ole mitään pikaruokaa.

Alkuruoista graavisiika tarjoiltiin rohkeasti reilunkokoisena palana eikä siivuna. Näin kalan alkuperäinen maku pääsi parhaiten esille. Häränhäntätäytteiset raviolit oli annoksena lähes täydellinen ja samalla listan kauneimpia annoksia.

Vanajaveden kuha oli kypsennetty oikean lämpöiseksi desimaalin tarkkuudella. Tämä onnistuu, kun kala kypsyy sirkulaattori-nimisessä laitteessa vakuumiin pakattuna niin, ettei yhtäkään aromia karkaa taivaan tuuliin. Lopputulos on täydellinen.

Puy-linssien, porkkanan ja varsisellerin kanssa tarjoiltava vasikanpotka oli sen sijaan hyvin tavanomainen, jopa tylsä.

Jälkiruoissa näkyi hyvin ravintolan leikittelevä ote. Banana Split oli saanut uuden herkullisen muodon ja kyytönmaidosta valmistettu jugurttisorbet oli oiva kunnianosoitus lähiruoalle. Porkkanat olisin kyllä jättänyt annoksesta pois.

Hinnat: Ruoat vaihtuvat, mutta hinnat eivät: yksi ruokalaji 24 euroa, kaksi 33 tai kolme 37. Kolmen ruokalajin viinipaketti kustantaa 20 euroa, joten ilman ylimääräisiä krumeluureja kaksi ihmistä syö ravintolassa 114 eurolla.

Tuomio: Bertha tuo ilahduttavan ja virkistävän tuulahduksen Tampereen ravintolatarjontaan. Ravintola Kuurna ja Ateljé Finne aukaisivat Helsingissä tietä laadukkaille oman rahan ravintoloille. Bertha voi tehdä saman Tampereella.

Vesa Laitinen

© Kustannusosakeyhtiö Aamulehti

Poikkesimme vähän “vahingossa” vaimoni kanssa syömään,ja täytyy sanoa,että kyllä kannatti!

Erinomainen ruoka täydennettynä mainioilla viineillä puhumattakaan sydämellisestä palvelusta muodosti hienon kokonaisuuden.

Rakasta vaimoani siteeratakseni :
“Olipa täydellinen torstai-iltapäivä!”

Tätä Tampereen ravintolaelämä on ollut vailla,tulemme varmasti uudelleen…

—————————————————————————————————————————————————

Suurkiitos – oli mahtava olla lasten kanssa ensimmäiset ovesta sisään kävelevät ja ruoka maistui kaikille!

Tullaan uudelleen!

—————————————————————————————————————————————————-

Tänään vasta sain edes kuulla koko ravintelin olemassaolosta, mutta aikailematta lähdin tutustumaan nettisivuihin. Sivujen perusteella minut on jo myyty, sivut ovat houkuttelevat ja kaikinpuolin toimivat, paljon ruusuja tästä. Usein pienten, ei-ketjuravintoloiden nettisivuilta ei voi paljoa odottaa…

Ravintola hehkuu uusia tuulia! Kuten ennakkoon maksettu ateriointi, mielenkiintoinen idea. Ja usein vaihtuva menu ilman erillistä ruokalistaa! Tähän ilmiöön en ole törmännyt Suomessa aikaisemmin!

Menu hinnat ei päätä huimaa vaikka hinnankorotuksia mitä luultavammin on tiedossa kunhan asiakaskunta varmentuu Näinhän siinä aina käy. Kaiken kaikkiaan, ravintola on hyvällä paikalla, nettisivut lähes täydelliset ja menu houkutteleva. Tässä tuleva kanta-asiakas Tsemppiä!

Kirjoittajan kommentti: hintojen nosto olisi tilanteen vakiintuessa hyvä ajatus liiketoiminnan kannalta, mutta se ei kuulu siitä huolimatta meidän suunnitelmiin.

—————————————————————————————————————————————————-

Oliko lista ainoa; mitä teiltä saa? En kyllä ymmärtänyt teidän menu-ilmaisua? Oliko pääruokana fenkoli? MIten te tarjoilette jälkiruoan banaanin? Te haluatte näköjään ravistella gastronomisia lainalaisuuksia. Hyvä, hyvä, mutta voisiko sillä olla joku linja? Ehkä olen vanhanaikainen, mutta eihän noin voi tehdä?

Kirjoittajan kommentti: Lista todellakin on kaikki mitä meiltä saa, mutta jos ottaa huomioon, että listaa on päivitetty ravintelin elinkaaren aikana jo neljä kertaa, niin pidän sitä erittäin vaihtuvana ja vaihtelevana. Tämä vauhti tulee pysymään jatkossakin. Listateksteihin on nostettu meidän mielestämme sekä ruoan sisältöön ja viinien yhteensovittamisen kannalta tärkeimmät raaka-aineet. Haluamme näin varata itsellemme mahdollisuuden yllättää asiakas valmistustavoilla. Linja tulee olemaan jatkossa yhtä linjaton samalla ollen samassa linjassa.

—————————————————————————————————————————————————-

Kiitos. Upea oli ateria. Kolme tuntia myöhemminkin on ihan fiiliksissä. Ikävänä piirteenä omalle lompakolle se että ilmeisesti pakko tulla testaamaan kaikki menut. Homma toimi.

Kirjoittajan kommentti: Kiitokset kaikille näistä mieltä lämmittävistä ja rakentavista kommenteista.

Mika

Me berthan pojat haluamme tarjota laadukkaan ja harkitun ravintolaelämyksen. Se ei saa olla tiukkaa pönötystä, vaan ruuasta sekä juomasta nauttimista ja rentoa otetta. Heitetään runsaalla kädellä pippurit sekaan ja suolat maustamaan ronskisti ja yksinkertaisesti hyviä raaka-aineita.

Ruoan pitää maistua ja tuntua oikealta – raaka-aineelta itseltään. Meille on tärkeätä, että käytössämme on parhaat raaka-aineet – pieteetillä tuotettua tai kasvatettua meiltä ja muualta. Sen vuoksi berthaa voi kutsua glokaaliksi ravintolaksi, joka tarjoaa osuvia yhdistelmiä vuodenaikojen mukaan.Tarjontamme muuttuu tuotteiden saatavuuden mukaan, näin ollen voimme luvata, että meillä on joka viikkoa jotain uutta!